Viimeistään viime vuonna ebola-virus tuli jokaisen tietoisuuteen Länsi-Afrikan ebola-epidemian kautta. Aiemmat epidemiat ovat olleet hyvin paikallisia, rajoittuen syrjäisiin kyliin ja korkeintaan muutamiin satoihin ihmisiin. Ennen Länsi-Afrikan epidemiaa pahin ebola-epidemia oli vuosina 2000-2001 Ugandassa. Tuolloin taudin sai 425 ihmistä, ja kuolleita oli 224. Länsi-Afrikassa meneillään olevassa epidemiassa pahimmillaan tautitapauksia oli noin 1000 kappaletta viikossa. Tätä kirjoittaessa taudin on kaikkiaan saanut yli 25 000 ihmistä. Lähes kaikki tautitapaukset ovat keskittyneet Sierra Leonen, Liberian ja Guinean alueelle. Taudin nopea eteneminen johtui mm. siitä, että virus pääsi leviämään suuriin kaupunkeihin.

Ebola-virus aiheuttaa erittäin vakavaa verenvuotokuumetta, ja on läheistä sukua marburg-virukselle, joka on toinen vaarallista verenvuotokuumetta Afrikassa aiheuttama virus. Ebola-virus löydettiin vuonna 1976 sekä Etelä-Sudanista että nykyisen Kongon alueelta. Itse asiassa ebola-viruksesta on useita eri muotoja, joista ainakin kolme tarttuu ihmiseen ja on aiheuttanut epidemioita. Osa virustyypeistä on toistaiseksi havaittu vain apinoissa. Ebola-virus aiheuttaa merkittävää kuolleisuutta, virustyypistä riippuen eri epidemioissa kuolleisuus on vaihdellut noin 40 % yli 80 %. Sairaalahoitoon päässeiden potilaiden ennuste on jonkin verran parempi. Kaikeksi onneksi ebola tarttuu ihmisestä toiseen huonosti. Virus ei leviä ilmateitse, vaan tarttuu vain sairastuneen hien, syljen tai veren kautta.

Ebolan tartuntareitti ihmiseen tunnetaan jo melko hyvin. Ebola-virusta esiintyy luonnossa hedelmälepakoissa, jotka näyttävät olevan virukselle immuuneja. Lepakoiden lisäksi myös muut lajit, mm. apinat, saattavat olla viruksen kantajia. Virus siirtyy ihmiseen useimmiten metsästettyjen eläinten kautta, kun ihmiset joutuvat kosketuksiin eläinten veren tai syljen kanssa. Esim. juuri lepakot ovat Afrikassa runsaasti pyydettyjä eläimiä, ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ”villiliha tai puskaliha” – luonnosta pyydetyt villieläimet – on merkittävä toimeentulo. Länsi-Afrikan epidemian ensimmäiseksi potilaaksi on tunnistettu lepakoita metsästäneen perheen 2-vuotias lapsi. Ebola näyttää kuitenkin tarttuvan ihmisiin hyvin harvoin. Vuosittain Afrikassa pyydetään todennäköisesti miljoonia lepakoita, ja siitä huolimatta ebola-epidemioita tunnetaan vain parikymmentä kappaletta.

Trooppisten alueiden metsät ovat nopeasti hupenemassa mm. hakkuiden ja pellonraivauksen tieltä. Mm. kansainvälinen luonnonsuojelujärjestö IUCN on esittänyt, että biodiveristeetin väheneminen lisää ihmisten riskiä saada vaarallisia tauteja luonnoneläimistä. Näin ollen biodiversiteetin ja metsien suojelu olisi samalla ihmisten terveyden suojelua. Ajatus on lähinnä vielä hypoteesin asteella, mutta samansuuntaisia johtopäätöksiä ovat esittäneet myös muut tutkijat. Lepakkopopulaatioiden pieneneminen voi hyvinkin johtaa tilanteeseen, missä yhä useampi lepakoista kantaa tappavia tauteja. Tämä saattaa ehkä kuulostaa epäloogiselta, mutta toisaalta lepakoiden levittämien tautien yleisyys näyttää kasvaneen viime vuosikymmeninä, vaikka lepakkopopulaatiot ovat taatusti vähentyneet. Lisäksi tiedetään, että eläinpopulaatioiden koon rajoittaminen on hyvin tehoton keino estää eläinten levittämiä tauteja (esimerkit Britanniasta ja Etelä-Amerikasta), ja yritykset saattavat itse asiassa levittää tauteja entistä tehokkaammin.

Ebola-virus ei ole tappava vain ihmisille, se on vaarallinen myös muille suurille apinoille. Kun aiemmin simpanssien ja gorillojen suurin uhka on ollut metsien häviäminen ja salametsästys (suuria apinoita käytetään runsaasti ravinnoksi), niin tällä hetkellä merkittävin uhka saattaa olla ebola-virus. On arvioitu, että vuoden 1990 jälkeen kolmannes maailman simpansseista ja läntisistä tasankogorilloista (Gorilla gorilla) on kuollut ebolaan. Varsinkin gorillapopulaatioissa ebola aiheuttaa täystuhoa, kuolleisuuden ollessa jopa 95 %. Ebola-epidemia ihmisapinoiden keskuudessa ei myöskään osoita laantumisen merkkejä.

Läntistä gorillalajia arvioidaan olevan jäljellä 100 000 yksilöä, mutta arvioon liittyy huomattavia epävarmuustekijöitä. Kun ebola saattaa vuodessa tappaa tuhansia yksilöitä ja gorillat ovat hitaasti lisääntyviä eläimiä, voivat populaatiot romahtaa hyvinkin nopeasti. Ebola, metsien häviäminen ja salametsästys saattavat ajaa läntisen gorillan sukupuuttoon jo parin vuosikymmenen aikana. Onneksi toistaiseksi itäinen gorillalaji (Gorilla beringei) on säästynyt ebolalta.

Ebolaan kehitetään kiihkeästi rokotetta useissa laboratorioissa. Pisimmällä olevat rokotteet on todettu ihmisille turvallisiksi, ja kahden rokotteen tehokkuustestaus alkanee pian ebola-alueella Länsi-Afrikassa. Ebolaan on myös kehitteillä useita viruslääkkeitä. Ebolarokotetta on testattu myös muutamalla simpanssilla sekä muilla apinoilla. Ebolarokotteen kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää. Paitsi että rokotetta tarvitaan ihmisten suojaamiseksi taudilta, se saattaa olla ainut keino pelastaa ihmisen uhanalaiset serkut sukupuutolta.