Tutkimuksia menneistä ja tulevista sukupuutoista

Alkuvuodesta on julkaistu kaksi tutkimusta biodiversiteetin katoamisesta. Huhtikuussa tiedelehti Naturessa oli artikkeli, missä arvioitiin ihmisen aiheuttamaa lajikatoa viimeisen 500 vuoden aikana. Tutkimuksen johtopäätös on, että globaalisti puolen vuosituhannen aikana on menetetty noin 13 % terrestrisistä lajeista, ja noin 10 % yksilöiden runsaudesta. Tutkimus ei siis käsitellyt vesieliöitä.

Lukema on pienempi kuin esimerkiksi WWF:n Elävän planeetan indeksi kertoo, mutta toisaalta Naturen tutkimusessa oli mukana selvästi suurempi lajijoukko kuin mitä WWF:n indeksi seuraa. WWF seuraa lähinnä selkärankaisia eläimiä, kun taas Naturen artikkelissa on mukana myös muita lajiryhmiä, joten sinällään Elävän planeetan indeksi ja Urbanin tutkimus eivät ole keskenään ristiriidassa.

Missä lajikato on sitten tapahtunut? Se näkyy hyvin artikkelin kartasta. Sademetsien häviämisestä puhutaan paljon, mutta tosiasiassa sademetsät ovat olleet viimeisiä koskemattomia paikkoja aina viime vuosikymmeniin saakka. Ei olekaan kovin yllättävää, että historiallisen ajan lajistokato on tapahtunut siellä, missä ihmisiä on ollut eniten ja missä ympäristöä on muutettu jo pitkän aikaa. Historiallisen ajan lajikato onkin ollut pahinta mm. Keski- ja Itä-Euroopassa, Välimeren alueella, suurimmalla osalla lauhkean vyöhykkeen aroalueita (mitkä on muutettu maanviljelykseen), Saharan eteläpuolisella savannialueella, Intiassa, ja Kiinan pohjoisosissa.

Sademetsäalueilla (Kaakkois-Aasiaa lukuun ottamatta) tilanne on kartan mukaan hyvä – ainakin toistaiseksi. Nimittäin nämä historiallisesti säilyneet alueet ovat tällä hetkellä nopeimman metsäkadon alueita.Käytännössä sademetsissä on parhaillaan käynnissä sama kehityskulku, mikä tapahtui mm. Länsi-Euroopassa jo satoja vuosia sitten.

biodiversity_loss

Nettomuutos lajiston runsaudessa viimeisen 500 vuoden aikana. Tummilla alueilla muutos (häviäminen) on ollut suurinta. Lähde: Newbold et al. (2015), Global effects of land use on local terrestrial biodiversity, Nature 520, 45–50

Biodiversiteetin tulevaisuutta muuttuvassa ilmastossa tarkastellaan uunituoreessa Science-lehdessä julkaistussa Mark Urbanin artikkelissa. Urban kokosi ja analysoi tiedot 130 tutkimuksesta, missä oli arviotu ilmastonmuutoksen aiheuttamaa sukupuuttoriskiä. Analyysin lopputulos on synkkä: vuoteen 2100 mennessä maapallolta on vaarassa hävitä joka kuudes eliölaji, mikäli ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä epäonnistutaan. Lukema on järjettömän suuri, ja tarkoittaa käytännössä vähintään noin miljoonaa lajia (maapallon lajimäärän arvioidaan yleisesti olevan välilllä 5-10 miljoonaa, vaikka joidenkin tutkijoiden mukaan pelkästään hyönteislajeja saattaa olla 30 miljoonaa). Ja vaikka ilmastonmuutoksen torjunta onnistuisi ja lämpeneminen jäisi 2-3 ºC asteeseen, niin siitä huolimatta sukupuutto saattaa kohdata 5-9 % lajistosta. Satoja tuhansia lajeja on vaarassa hävitä alle sadan vuoden aikana.

Urbanin artikkelin mukaan suurin sukupuuttoriski on Etelä-Amerikan, Australian ja Uuden-Seelannin lajistolla. Näillä alueilla on runsaasti kotoperäisiä lajeja, joilla on suppea levinneisyysalue. Lisäksi Australia ja Uusi-Seelanti ovat saaria, missä lajeilla on rajalliset leviämismahdollisuudet ilmastovyöhykkeiden muuttuessa. Lajiryhmistä sammakkoeläimet ja mateliat kärsivät ilmastonmuutoksesta eniten. Varsinkin sammakkojen tiedetään olevan hyvin herkkiä ympäristön muutoksille, ja lisäksi muutokset altistavat sammakoita mm. loiseliöille. Esimerkiksi costaricalainen kultakonna (Incilius periglenes) kuoli sukupuuttoon 1980-luvun lopulla, ja lienee ensimmäinen sukupuuttoon kuollut laji, jonka häviämisen merkittävä osasyy oli ilmastonmuutos.

Arvioissa on toki paljon epävarmuustekijöitä. Tutkimukset ovat painottuneet Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan, ja lajirikkaassa Aasiasta on yllättävän vähän tutkittua tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksia biodiversiteettiin. Lisäksi lajien kyky levitä vaihtelee, varsinkin ihmistoiminnan pirstomissa elinympäristöissä. Leviämiskykyä on vaikea arvioida, mutta se on kuitenkin tekijä joka ratkaisevasti vaikuttaa lajien mahdollisuuksiin selviytyä muuttuvassa ilmastossa. Joka tapauksessa merkit ovat hälyttäviä. Ilmastonmuutoksella on saattaa olla hyvinkin arvaamattomat seuraukset biodiversiteetiin, ja sitä kautta myös luonnon ihmiselle tarjoamiin ekosysteemipalveluihin. Ilmastonmuutoksen torjunta ei ole tärkeää vain ihmiskunnan kannalta, se oleellista luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Eli ei kovin hyviä uutisia biodiversiteetistä. Jep, meneillään on kuudes massasukupuutto.

Mainokset

Tietoja Markus Puhis

Luonnonsuojelija, jolla on paljon ajatuksia, ja unelma maailmasta, joka olisi parempi sekä ihmiselle että muille eläville.
Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Tutkimuksia menneistä ja tulevista sukupuutoista

  1. Paluuviite: Uusi tutkimus vahvistaa sen mikä jo tiedetään: meneillään on kuudes massasukupuutto | Kuudes massasukupuutto ja muuta maailman menoa

  2. Paluuviite: Pariisin ilmastoneuvottelut ja metsät | Kuudes massasukupuutto ja muuta maailman menoa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s