Uusi tutkimus vahvistaa sen mikä jo tiedetään: meneillään on kuudes massasukupuutto

Uunituore Advances Science -lehdessä julkaistu tutkimus (Accelerated modern human–induced species losses: Entering the sixth mass extinctions) on saanut ansaitsemansa huomion mediassa. Meksikolais-yhdysvaltalaisen tutkijajoukon mukaan viimeisen sadan vuoden aikana lajien sukupuuttonopeus on (varovaisen arvion mukaan) yli 100-kertaistunut. Tästä tutkijat päättelevätkin, että kuudes massasukupuutto on todellakin käynnistynyt. Tutkimus pohjaa kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n ylläpitämiin tietoihin lajiston uhanalaisuudesta. Vuoden 1900 jälkeen sukupuuttoon on kuollut ainakin 198 selkärankaislajia, mahdollisesti jopa yli 440 lajia. Tutkijoiden mukaan luonnollinen (laskennallinen) poistuma sadan vuoden aikana olisi alle 10 lajia.

Sinällään tässä uutisessa ei ole mitään uutta. Tämänkin blogin lyhyessä historiassa on samaa asiaa käsitelty jo aiemmin, tosin minun näkemyksen mukaan massasukupuutto alkoi jo pleistoseeni-holoseenikauden isojen eläinten sukupuutosta. Tässäkin asiassa on tietenkin skeptikkonsa. The Guardianin uutiseen on haastateltu professori Perreiraa, joka johtaa biodiveriteetin seurantaa Group on Earth Observations -verkostossa (enpä ole ennen tästä kuullutkaan)Professori Perreiran myöntää biodiversiteettikriisin, mutta hänen mukaansa on liian aikaista puhua massasukupuutosta; pitäisi vielä odottaa pari sataa vuotta, ennen kuin tällainen johtopäätös voidaan hänen mukaansa tehdä. Kommentti on suorastaan hämmästyttävä. Parissa sadassa vuodessa maapallolta todennäköisesti ehtii jo hävitä mm. valtaosa isoista nisäkkäistä, joista monet ovat jo tällä hetkellä erittäin uhanalaisa tai äärimmäisen uhanalaisia. Toki massasukupuutto on käsitteenä hieman epämääräinen, mutta meneillään olevan kriisin vähättely tuskin edistää luonnonsuojelua millään tavalla.

Toisaalta nyt julkaistu tutkimus on saanut myös kritiikkiä liian varovaisista arvioista. Mm. aiheesta aiemmin julkaisseen Stuart Pimmin mukaan todellisuudessa nykyinen sukupuuttotahti on 1000-kertainen luontaiseen verrattuna. Tätäkin arviota Pimm kumppaneineen pitää todennäköisesti liian matalana.

Jäljellä olevan biodiversiteetin pelastamiseksi ei oikeasti ole paljon aikaa. Valitettavasti ainakin toistaiseksi nämä varoitukset ja samaan tulokseen päätyvät tutkimukset ovat saaneet aikaan melko vähän — varsinkaan kehittyvissä maissa, missä biodiversiteettikriisi on pahimmillaan. Ehkä tähän on kuitenkin tulossa muutos. Mm. jälkimmäisellä presidenttikaudellaan Barack Obama on puhunut useasti ilmastonsuojelusta ja biodiversiteetistä. Muutama päivä sitten paavi Franciscus korosti ilmastonsuojelun ja biodiversiteetin tärkeyttä. Yllättäen jopa uuden ulkoministeri Soinin ensimmäinen virallinen puhe käsitteli ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuutta (ja netissä heti vitsailtiinkin, että Soinille ei ehditty kirjoittaa omaa puhetta vaan sai Tuomiojan jäämistöä).

Mikä vaikutus Obaman, paavin tai Soinin kaltaisilla poliitikoilla sitten on luonnonsuojelun edistämiseen? Paavilla lienee edelleen jonkinlainen mielipidemuokkaaja katolisessa maailmassa. Tosin Paavin sanoma saattaa kaikua kuuroille korville; uskonnolliset konservatiivit ovat tunnetusti ilmastoskeptikkoja ja muutenkin ympäristönsuojeluvastaisia, ainakin Yhdysvalloissa. Jo nyt useat Yhdysvaltain R-puolueen presidenttiehdokkaat ovat kehottaneet paavia pitämään huolta vain kirkon asioista ja jättämään politiikan muille. Puolet yhdysvaltalaisista taas suhtautuu Obamaan lähtökohtaisesti jo epäillen tai suorastaan vihamielisesti. Ja Soini on pikkutekijä, varsinkin kansainvälisessä mittakaavassa. Ehkä poliitikkojen hienoinen ympäristöherääminen kertoo kuitenkin jonkinlaisesta (hitaasta) muutoksesta parempaan?

Huonot uutiset turruttavat, ja saattavat pitemmän päälle aiheuttaa vain voimattomuutta ja turhautumista. Silti tätä äärimmäisen tärkeää asiaa ei missään tapauksessa saa unohtaa. Mutta välillä täytyy kuitenkin tulla hyviäkin uutisia. Tätä tarvetta täyttämään kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on alkanut kehittää uhanalaisten lajien punaisen listan rinnalle vihreää listaa; aluksi hyvin hoidetuista suojelualueista, myöhemmin varmaan myös lajeista, jotka ovat suojelutoimien ansiosta pelastuneet. Tämä työ on vasta alussa, mutta on tärkeä muistuttaa että luonnonsuojelutyössä on saavutettu myös onnistumisia.

Vaikka tällä hetkellä tilanne on heikko ja heikkenemässä edelleen, täytyy toivoa parempaa tulevaisuutta.

PS. tätä kirjoittaessa IUCN uutisoi uhanalaisten lajien punaisen listan päivityksen. Uutisessa on nostettu ensimmäisenä esiin kaksi lajia, joiden kohdalla suojelutyö on onnistunut: Iberian niemimaan pantteri-ilveksen (tai iberianilveksen, Lynx pardinus) ja Guadalupenmerikarhun (tai guadeluapenhylkeen Arctocephalus townsendisuojelutoimien ansiosta kohentunut. Valitettavasti vastaavat valopilkut ovat harvassa.

Mainokset

Tietoja Markus Puhis

Luonnonsuojelija, jolla on paljon ajatuksia, ja unelma maailmasta, joka olisi parempi sekä ihmiselle että muille eläville.
Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s