Vain kalastukseen voimme vaikuttaa: rajoitukset loppuvat, koska kuolee ensimmäinen norppa?

Kuun vaihdetta ennakoiden maanantaina (29.6.) tuli uutinen laittomaan katiskaan kuolleesta saimaannorpasta – kuin muistuttaen siitä, mikä on norpan suurin uhka. Saimaalle kuuttien suojelemiseksi asetetut keväiset verkkokalastuskiellot loppuvat 1.7. Kun ennen verkkokalastuskieltoja norppia kuoli eniten keväisin, näyttää nykyään saimaannorpille vaarallisin kuukausi olevan heinäkuu.

Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis) on maailman harvinaisin hylje, yksilömäärän arvioidaan olevan noin 320. Vähimmillään 1980-luvulla saimaannorppia arvioitiin olevan selvästi alle 200 yksilöä. Aallonpohjasta kanta on siis ilahduttavasti kasvanut, mutta laji on edelleen arvioitu äärimmäisen uhanalaiseksi. Saimaannorppa on ainut Suomelle kotoperäinen nisäkäslaji, joka syntyi jääkauden jälkeen, kun norppapopulaatio jäi maankohoamisen seurauksena eristyksiin sisäjärvelle. Saimaannorppaa ei varsinaisesti lasketa omaksi lajikseen, vaan norpan alalajiksi. Varsin lyhyen (alle 10.000 vuoden) eristysajan takia tämä luokittelu on perusteltu. Joka tapauksessa norppa Saimaalla on ainutlaatuinen eläin, josta meidän tulisi olla ylpeitä.

Saimaalla on aikanaan saattanut elää useita tuhansia norppia, ja saimaannorppa lienee ollut tärkeä riistaeläin. Hiljalleen suhtautuminen norppaan muuttui, ja 1800-luvulla norpasta – kaloja syövästä vahinkoeläimestä – alettiin maksaa tapporahaa (saman kohtalon koki myös mm. saukko). Häämöttävä sukupuutto ja luonnonsuojeluaatteen herääminen pelastivat norpan nopealta tuholta, ja saimaannorppa rauhoitettiin vuonna 1955. Rauhoitus ei sinällään kovinkaan paljoa auttanut, koska teollisen maailman mukana tulivat uudet uhkat.

1960- ja 1970-luvuilla Saimaalla esiintyi erittäin runsaasti ympäristömyrkkyjä, ennen kaikkea metyylielohopeaa. Myrkyt häiritsivät norppien lisääntymistä, ja ilmeisesti aiheuttivat jopa joidenkin yksilöiden myrkytyskuolemia. Saimaan säännöstelystä seuranneet suuret talviaikaiset vedenpinnan vaihtelut romahduttivat rantajäitä ja norpanpesiä, ja tappoivat varsinkin nuoria kuutteja. Ja uudenlaiset verkot olivat niin vahvoja, ettei edes aikuinen norppa saanut niitä rikki, vaan verkkoihin takertuneet norpat hukkuivat. Niinpä metsästyskiellosta huolimatta norppakanta jatkoi laskuaan aina 1980-luvulle saakka.

Nykyään metsästys ei ole enää minkäänlainen uhka; Saimaalla norppa ei varman ole kuollut luotiin vuosikymmeniin. Ympäristömyrkyt ovat myös suurelta osin historiaa, eikä myrkyillä enää arvioida olevan suurtakaan merkitystä uhanalaisten lajien kannalta (ks. kuitenkin tapaus merikotka). Saimaan säännöstelystä on myös luovuttu, ja nykyään Saimaan juoksutuksella pyritään lähinnä tasaamaan suurta luontaista vedenpinnan vaihtelua. Jääpeitteiseen aikaan Saimaan pinnan vaihtelu pyritään pitämään alle 20 cm, jolloin pesien romahtamista ei käytännössä tapahdu.

Uhkat eivät siihen loppuneet, vaan nykyään norpankin harmina on iIlmastonmuutos. 2000-luvulla on esiintynyt hyvin leutoja ja vähälumisia talvia, mikä on huomattavasti vaikeuttanut saimaannorpan pesimistä. Norppa pyrkii kaivamaan pesänsä kalliorantaan tai luodon kupeeseen kasautuneeseen paksuun kinokseen, mutta viime vuosina on esiintynyt useita talvia, jolloin lunta on ollut vähän ja kinostuminen on ollut heikkoa tai olematonta, ja osa norpista on joutunut synnyttämään jäälle. Huonoina talvina norppien poikaskuolleisuus saattaa olla kaksin-, jopa kolminkerainen. Ilman pesän tarjoamaa suojaa poikaset ovat alttiita koville pakkasille, ja myös mahdollisesti pedoille. Esim. kettu voi olla nuorelle kuutille kohtalokas. Varsinkin talvella 2013-2014 Saimaalla ei käytännössä ollut lainkaan luonnonkinoksia. Tuolloin vapaaehtoiset tulivat norpan avuksi, kolaten 200 tekokinosta norpan tunnetuille pesäpaikoille.

Apukinosoperaatio on jättimenestys: valtaosa kuuteista syntyi kolattuihin kinoksiin. Viime talvi oli jälleen norpan kannalta parempi, ja apukinoksia kolattiin vain muutamalle paikalle. Apukinoksen kasaaminen vaatii kuitenkin sen, että jäällä on edes vähän lunta. Ilmaston muuttuessa saattaa jatkossa tulla talvia, jolloin lumi ei jää maahan; ehkä edes jäätä ei kunnolla muodostu. Ja silloin saimaannorppa taitaa olla isossa pulassa.

Talviaikainen häirintä (kuten moottorikelkkailu) ja alati lisääntyvä rantarakentaminen ovat norpan kannalta melko uusia riskitekijöitä. Vielä ei tosin osata sanoa, miten merkittävistä asioista on kyse. Näiden häiriötekijöiden merkitystä vasta parhaillaan tutkitaan.

Ehkä suurin saimaannorpan uhka on kuitenkin kalanpyydykset. Metsähallituksen ylläpitämän Hyljekannan mukaan vuodesta 2005 lähtien on kuolleena löytynyt 262 saimaannorppaa. Kuolleena löytyneistä norpista 55 oli kuollut kalapyydykseen. Lisäksi 4 norpan kohdalla on vahvoja viitteitä pyydyskuolemasta. Näiden lukujen perusteella vähintään joka viides norppa Saimaalla kohtaa ennenaikaisen lopun vapaa-ajan kalastuksen takia (ammattikalastajien pyydyksiin norppia ei ole jäänyt). Luku on varmasti alakanttiin, koska kuolinsyyn määrittäminen ei onnistu läheskään jokaisesta kuolleesta yksilöstä: löytynyt ruho saattaa olla liian pitkälle mädäntynyt, tai löydetään vain norpan luita. Epäilemättä osa näistäkin norpista on kuollut pyydysten takia. Ei varmaan ole kaukaa haettu ajatus, että Saimaalla joka kolmas norppa kuolee pyydyksiin. Harva uhanalainen laji kestää 20-30 % lisäkuolleisuutta.

Pyydyskuolemien ehkäisemiseksi vuodesta 2011 asti Saimaalla on ollut keväinen (15.4.-30.6.) kalastusrajoitus. Lisäksi asetuksella rajoitetaan Saimaalla sallittuja pyydystyyppejä. Toistaiseksi rajoitusten merkitys on jäänyt epäselväksi. Vuosina 2011-2014 pyydyksiin on kuollut keskimäärin 5 norppaa vuodessa (5,75 jos mukaan lasketaan myös todennäköisesti pyydyksiin kuolleet), kun aikavälillä 2005-2010 pyydyksiin kuolleita norppia on ollut 5,3 vuodessa (5,5 jos mukaan lasketaan myös todennäköisesti kuolleet). Näyttäisikin siltä, että keväinen kalastusrajoitus on vain siirtänyt pyydyskuolleisuuden kesäaikaan, eikä varsinaisesti ole korjannut ongelmaa.

Kieltämättä kalastuskiellot rajoittavat vesialueiden omistajien oikeutta hyödyntää omaisuuttaan. Rajoituksesta toki maksetaan osakaskunnille vuosittain satojen tuhansien eurojen korvauksia. Kaikesta huolimatta kalastusrajoituksia vastustaa suhteellisen pieni, mutta äänekäs joukko Saimaan alueen asukkaita – puhemiehenään mm. Etelä-Karjalan maakuntajohtaja. Tämän joukon keskuudessa yleinen väite on, että norpat jäävät kiinni pyydyksiin norppatutkijoiden seurantalähettimien takia. Vaikka seurantalähetin on pienikokoinen, saattaa se hieman lisätä riskiä takertua verkkoon. Lähettimet eivät kuitenkaan selitä pyydyskuolemia: vuosina 2005-2015 pyydyksiin on jäänyt 7 seurannassa ollutta norppaa,  kun taas 48 pyydykseen kuolleella yksilöllä lähetintä ei ole ollut. Faktat ovat kiistattomat, ongelmana eivät ole lähettimet, vaan pyydykset. Jokaisen älyllisesti rehellisen ihmisen on tämä myönnettävä.

Väärään aikaan olevat tai laittomat pyydykset näyttävät olevan edelleen yleisiä; maanantainen kuollut norppa löytyi laittomasta katiskasta, ja seuraavana päivänä kalastuksenvalvoja Pohjois-Karjalassa löysi useita kiellettyjä verkkoja (ja muuta lain vastaista toimintaa). Vastaavia tapauksia tulee tietoon säännöllisesti. Osasta laittomia pyydyksiä puuttuvat kaikki merkinnät, eli pyydyksen asettaja on varmasti toiminut täysin tietoisesti. Vaikea on myöskään uskoa, että kukaan Saimaan kalastaja olisi enää tietämätön rajoituksista. Niinpä näyttääkin ilmeiseltä, että lain rikkominen on osalle alueen ihmisistä maan tapa. Saimaalla varsinaisia kalastuksenvalvojia on hyvin vähän ja osakaskuntien omaehtoinen valvonta on vaihtelevaa, joten laittoman pyydyksen riski taitaa olla aika pieni.

Ilmastonmuutokselle norpalle aiheuttamalle uhkalle ei suoraan mahdeta mitään ja lähivuosikymmeninä talvet väistämättä leutonevat, joten ainut varma keino pienetää saimaannorpan kuolleisuutta on rajoittaa kalastusta. Rajoitukset ovat kuitenkin poliittisesti hyvin epäsuosittuja, joten merkittäviä lisärajoituksia ei ehkä ole lupa odottaa. Sanotaan, että verkkokalastus on vanhojen ihmisten kuoleva harrastus; ehkä tässä tapauksessa aika tekee vääjäämättä tehtävänsä. Vaan tapahtuuko se norpan kannalta liian myöhään?

Kalastusrajoitusaika loppuu huomenna. Kuinka kauan menee, ennen kuin saamme jälleen lukea uudesta kuolleesta norpasta? Pahoin pelkään, ettei siihen mene kauaa.

Mainokset

Tietoja Markus Puhis

Luonnonsuojelija, jolla on paljon ajatuksia, ja unelma maailmasta, joka olisi parempi sekä ihmiselle että muille eläville.
Kategoria(t): Suomesta Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s