Pari viikkoa takaperin valtionvarainministeriö julkaisi budjettiesityksensä tulevalle vuodelle. Kuten hallitusohjelmasta jo saattoi arvata, ei luonnonsuojelulle ollut tiedossa mitään hyvää, paitsi jo tutuksi tulleita yleviä tavoitteita ja korulauseita. Ympäristöministeriön budjettiesityksessä todetaan, että ”Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen pyritään pysäyttämään vuoteen 2020 mennessä muun muassa turvaamalla ekosysteemejä, lajeja ja perinnöllistä monimuotoisuutta, vähentämällä luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvia paineita ja tukemalla luonnonvarojen kestävää käyttöä.”

Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää: luonnonsuojelun rahoituksesta leikataan vuodenvaihteessa 2015-2016 peräti 30,35 miljoonaa euroa, eli 62 % määrärahoista; leikkaus koostuu jo edellisen hallituksen päättämästä 10 miljoonasta, ja nykyhallituksen 20 miljoonan siivusta. Myös hallituksen kärkihanke eli sääntelyn purku (arvatenkin ympäristösääntelyn purku erityisesti) sekä ympäristöhallinnon jatkuva kurjistaminen tulevat huomattavasti vaikeuttamaan luontoa vaarantaviin hankkeisiin vaikuttamista, vakuutteluista huolimatta.

Ainut lisää rahaa saanut luonnonsuojelutaho on Metsähallituksen luontopalvelut, jolle annettiin hallitusohjelman mukaisesti 8 miljoonan euron kertaerä – toki tämäkin otetaan luonnonsuojelurahoista. Ennen riemunkiljahduksia on syytä todeta, että raha on tarkoitettu suurelta osin mm. suojelualueiden maanmittaustoimituksiin. Jokainen voikin sitten miettiä, miten fiksua on tukea maanmittauslaitoksen toimintaa luonnonsuojeluvaroin.

Määrärahaleikkaus tarkoittaa sitä, että hyvin edennyt maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuva METSO-ohjelma hyytyy lähes totaalisesti, ja soidensuojeluohjelmasta on turha haaveilla – soiden suojelu jää vapaaehtoisuuden varaan. Molemmat asiat olivat toki selvillä jo hallitusohjelmaa lukiessa, mutta aina sitä toivoi jotain parempaa.

Luonnonsuojeluliitto ehtikin jo nopeasti vaatimaan määrärahaleikkauksen korjaamista budjettiriihessä tai lisätalousarviossa, mutta todennäköisempää lienee lisäleikkaukset, varsinkin kun pääministerin lempilapsi eli ”Yhteiskuntasopimus” jäi syntymättä.

Ympäristöministeriössä onkin syksyn aikana kova pohdinta, kuinka METSO-ohjelmaa toteutetaan seuraan 4 vuoden aikana. Aiempien vuosien säästöillä saadaan vielä seuraavaksi vuodeksi tai kahdeksi hieman pelivaraa luonnonsuojeluvaroihin, mutta hallituskauden loppupuoli näyttää synkältä. Todennäköisesti METSO-ohjelman luonnontieteellisiä valintaperusteita kiristetään, tai pahimmassa tapauksessa aletaan harjoittaa etupäässä ”määräaikaista suojelua”, eli käytännössä maksetaan maanomistajille kun antavat metsiensä kasvaa seuraavat 20 vuotta. Toki 20 vuoden määräaikainen suojelu maksaa hehtaaria kohti vain noin kolmasosan pysyvästä suojelusta, mutta on pitkällä aikavälillä luonnonsuojelun kannalta hyvin kyseenalainen ja tehoton keino, koska määräaikaisesti suojeltujen alueiden kohtalosta sopimuksen umpeuduttua ei ole mitään takeita. Jossain määrin määräaikainen suojelu taitaa myös olla juridisesti epäselvä (esim. luontoon kuuluvien metsätuhojen kohdalla).

Meneillään on myös muita mielenkiintoisia asioista, joista on vielä oltu julkisuudessa melko hissukseen. Esimerkiksi saimaannorpan suojelustrategian päivitystyö on alkamassa, ja pieni mutta äänekäs joukko paikallisia kalastusaktiiveja onkin jo laittanut toivonsa uuteen hallitukseen norpansuohjelun vesittämiseksi. Lisäksi liito-orava suojeluun metsänhakkuiden osalta on suunnitteilla muutoksia jo nopealla aikataululla. Nykyinen menettely on tosiaan raskas ja vaikutuksiltan vähäinen, mutta vielä on epäselvää mitä tarkalleen ottaen on tarkitus muuttaa. Pelkohan on, että muutosten mukana häviää myös suojelutaso.

Onkin mielenkiintoista seurata, saako hallitus mitään hyvää aikaan luonnon- tai ympäristösuojelun saralla. Pahoin pelkään, että tulossa on pitkä nelivuotiskausi, ja seuraavalla hallituksella on työtä saada asiat oikealle mallille.