Helmikuun 1. päivä vuonna 1987 oli suuri päivä Suomen luonnonsuojelulle: eduskunnan säätämä koskiensuojelulaki tuli voimaan. Lyhyt ja yksinkertainen koskiensuojelulaki turvaa voimalaitosrakentamiselta 53 koskea tai jokireittiä. Laki säädettiin viime hetkillä, sillä 1900-luvun aikana valtaosa Suomen koskista ja joista padottiin. Patoamisen seurauksena menetettiin niin valtaosa vaeltavista lohikaloista kuin vaikkapa jokivarsien ainutlaatuisista tulvametsistä. Tuho oli kova varsinkin Etelä-Suomessa, missä vapaana virtaavia koskia on enää hyvin vähän.

Koskiensuojelulaki ei tietenkään ollut kaikille mieleen. Vaikka lain perusteella vesivoimayhtiöt ovatkin oikeutettuja korvauksiin menettämistään voimalaitoksista, osa yhtiöistä on jatkanut koskiensuojelulain kiivasta vastustusta jo vuosikymmenien ajan. Varsinkin kaksi voimalaitoshanketta ovat sinnitelleet näihin päiviin saakka: Kemijoki Oy:n Vuotos ja Pohjolan Voiman Kollaja.

Vuotoksen allasta on suunniteltu Vuotosjoelle (Kemijoen sivujoki) Itä-Lappiin Pelkosenniemen ja Sallan kuntien alueella jo 1950-luvulta lähien, eikä hankkeesta ole käänteitä puuttunut. Allashanke on ehditty upottaa jo useaan otteeseen, mutta aina se pulpahtanut takaisin pinnalle. Esimerkiksi vuonna 2002 korkein hallinto-oikeus hylkäsi voimalaitoksen rakennusluvan liian haitallisena ympäristölle; allashanke olisi mm. turmellut erittäin arvokasta Kemihaaran suot -Natura-aluetta. Hetken jo luultiin, että Vuotos olisi viimein korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen myötä kuopattu. Hankkeella on kuitenkin monia ystäviä ja tukijoita varsinkin Keskusta-puolueessa. Mm. Keskustan pieni suuri mies Mauri Pekkarinen on moneen kertaan pitänyt ääntä Vuotoksen puolesta. Vielä viime vuosina allashanketta on yritetty edistää Lapin maakuntaliiton toimesta, ennen kaikkea tulvantorjunnan perusteella ja uudella nimellä, Kemijoen monitoimiallas. Rakkaalla lapsella on toki monta nimeä.

Vuonna 2013 Kemijoki Oy viimein suojeli omistamansa osat Natura-alueesta. Valtio maksoi suojelusta yhtiölle yli 3 miljoonan euron korvauksen (jostain käsittämättömästä syystä korvaussumma yritettiin aluksi salata). Mutta tietenkään suojelualueen perustaminenkaan ei ole lopettanut Kemijoki Oy:n haihattelua Vuotoksen perään. Yhtiön toimitusjohtaja onkin todennut, että allashanke voi vielä edetä jos poliittinen yksimielisyys asiassa joskus syntyy.

Tosiasiassa Vuotos lienee jo kuollut ja kuopattu, sillä hankkeella on niin monta estettä. Poliittista yksimielisyyttä asiasta tuskin tulee syntymään, ja liian moni laki on hanketta vastaan. Esimerkiksi Natura-alueen osittainen tuhoaminen vaatisi kompensaatioksi vastaavan alueen suojelemista jossain muualla, ja edes Lapista tuskin helpolla löytyy Kemihaaran soiden veroista korvaavaa aluetta. Mutta mikään fakta ei tietenkään lopeta haihattelua.

Pohjolan voiman Kollaja-hanke on toinen feeniks-lintu, joka aina vain nousee uuteen lentoon tuhkasta. Kollajaa on suunniteltu Iijokeen Pohjois-Pohjanmaalle, Pudasjärven kuntaan. Vuotoksen tapaan myös Kollaja on ollut vireillä 1950-luvulta saakka, ja kuten lappalainen serkkunsa on Kollaja välillä unohdettu, ja jälleen herätetty henkiin. 2000-luvulla voimayhtiö on aktiivisesti edistänyt asiaa mm. tekoaltaan ympäristövaikutusten arvioinnilla. Selvitysten mukaan myös Kollajan rakentaminen vaikuttaisi joen varren Natura-alueisiin, mutta selvästi vähemmän kuin Vuotosjoella. Alkuvuodesta 2014 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus antoikin myönteisen lausunnon Kollaja-hankkeesta; ELY:n ylijohtaja ratkaisi asian vastoin esittelijän näkemysta, mikä kohahdutti ympäristöpiirejä. ELY:n luonnonsuojelupäällikkö jättikin lausunnosta eriävän mielipiteen.

Toiveet Kollajasta nousivat edelleen keväällä 2015. Ensin Pudasjärven kaupunginvaltuusto asettui äärimmäisen tiukan äänestyksen jälkeen puoltamaan allashanketta. Sen jälkeen eduskuntavaaleissa Keskusta ja Kokoomus ottivat kärkipaikat, ja molempien puolueiden tiedetään yleisesti olevan vesivoiman lisärakentamisen kannalla, eivätkä perussuomalaisetkaan ole tunnettuja ympäristöarvoistaan. Hallitusohjelmaan ei kuitenkaan tullut suoraa kirjausta Koskiensuojelulain avaamisesta, mutta pääministeri Sipilä on ollut asiasta melko salamyhkäinen. Viimeksi Yleisradion pääministerin haastattelutunnilla Sipilä totesi ettei asiassa ole tehty päätöstä ja asia on ”holdissa”.

Kollaja ja Vuotos ovat tuoneet esiin nurjan puolen (yhden niistä monista) suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä. Tuntuu käsittämättömältä, että vuosikymmenet ajetaan hankkeita, jotka ovat yksinkertaisesti voimassa olevan lainsääännön vastaisia. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen lausunto Kollajasta on konkreettinen esimerkki ELY-keskuksien sisäisestä ristivedosta ympäristön ja elinkeinojen välillä – ja tässä ristivedossa ympäristöarvot joutuvat todennäköisesti väistymään. Asiaan on sisältynyt myös rumaa poliittista peliä. Esim. Pudasjärven kaupunginvaltuustossa allashanketta vastustavia keskustan kunnanvaltuutettuja ”oli estynyt” osallistumaan äänestykseen, ja heidän tilallaan oli allashanketta kannattavat varamiehet. Lapin maakuntaliitossa on haluttu maakuntakaavaan varaus Vuotoksen altaasta, vaikka kaavamerkintä on lain vastainen. Ja niin edelleen.

Miksi allashankkeet eivät poliittisessa pelissä suostu kuolemaan? Kunnissa totta kai ajatellaan – ehkäpä lyhytnäköisesti – työllisyyttä ja verotuloja; esim. Pohjolan voiman mukaan Kollajan rakentaminen toisi alueelle työtä 1250 henkilötyövuoden verran viiden vuoden aikana. Rakentamisvaiheen jälkeen tekoaltaan ja voimalaitoksen työllisyysvaikutus tulisi olemaan hyvin vähäinen, sillä nykyaikaiset automatisoidut voimalat eivät vaadi juurikaan työntekijöitä. Toki miljoonan euron kiinteistöverotut lämmittäisivät köyhää Pudasjärveä. Toinen perustelu tekoaltaille on tulvansuojelu; väitetään että tekoaltaat ovat ensiarvoisen tärkeitä tulvavesien säätelyssä. Kollajan altaan merkitys tulvansuojelun kannalta on kuitenkin arvioitu vähäiseksi esim. valmisteilla olevassa Iijoen tulvariskien hallintasuunnitelmassa.

Voimalaitosyhtiöt haluavat tietenkin lisää voimalaitoksia. Yhtiöiden kannalta voimalaitosten rakentaminen olisi varmasti kannatavaa, mutta politiikassa tulisi päätyä energiaratkaisuihin, jotka ovat yhteiskunnan kokonaisedun mukaisia. Voimalaitoksina Vuotos ja Kollaja olisivat melko pieniä, maksimiteholtaan alle 40 MW. Pohjolan voiman mukaan esim. Kollaja tuottaisi sähköä noin 150 GWh vuodessa (lukuun sisältyy uuden voimalaitoksen tuotto, sekä alapuolisten vanhojen voimalaitosten tehon nousu). Lukua on arvosteltu yltiöoptimistiseksi, mutta oletetaan että se pitäisi paikkansa. Siis olisiko Kollaja yhteiskunnan kannalta merkittävä hanke?

Vuonna 2013 Suomessa tuotettiin sähköä 68,3 Twh, ja vesivoiman osuus tuotannosta oli noin 18 % eli 12,7 Twh. Kollajan allas tulisi lisäämään Suomen sähköntuotantoa 0,2 % eli kahden promillen verran. Vesisähkön tuotanto Suomessa lisääntyisi noin prosentilla. Luvut ovat hämmästyttävän pieniä, suorastaan mitättömiä – varsinkin kun muistetaan, että PVO:n arvio tuotannosta voi hyvinkin olla ylioptimistinen. Johtopäätös on, että Kollajan rakentamisella ei ole mitään merkitystä Suomen energiantuotannon kannalta. Vuotos saattaisi tuottaa sähköä jonkin verran enemmän, mutta suuruusluokka pysyy samana, eli kyse on promillien lisäyksestä sähköntuotantoon. Pinta-alaan suhteutettuna Kollajan altaan kaltaisella vesivoimalla on erittäin alhainen hyötysuhde (saman pinta-alan peittäminen esim. aurinkopaneeleilla tuottaisi noin 50-kertaisen määrän sähköä myös Pohjois-Pohjanmaan olosuhteissa).

Paitsi energiantuotannolla, vesivoimaa perustellaan myös vähäisillä kasvihuonekaasupäästöillä. Väitä pätee lähinnä vanhoihin tekoaltaisiin, mutta uudet tekoaltaat saattavat tuottaa huomattavan suuria hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä. Tämä johtuu siitä, että tekoaltaiden alle tulee jäämään valtavat määrät orgaanista ainesta (vaikka puusto hakattaankin pois), joka alkaa hajota hapettomissa olosuhteissa. Vaikutukset ovat suurimpia tropiikissa, mutta myös lauhkeiden vyöhykkeiden tekoaltaat ovat aluksi kasvihuonekaasujen lähteitä. Näin ollen uuden vesivoiman rakentamista ei välttämättä voida pitää ilmastotekona. Vesivoimalaitosten lisärakentamista perustellaan myös säätövoiman tarpeella uusiutuvan energian tuotannon – erityisesti tuulivoiman – lisääntyessä. Tämän väitteen esittäjillä taitaa kuitenkin olla ketunhäntä kainalossa, kahdessakin mielessä: he vastustaa uusiutuvan energian lisärakentamista, ja yrittävät lobata vesivoimarakentamista. Tosiasiassa Suomessa tuulivoiman tuotanto on tällä hetkellä ja näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa niin vähäistä, ettei mitään erityistä säätövoimaa tuulivoiman takia tarvita. Itse asiassa erityisesti uusien ydinvoimalayksikköjen rakentaminen tulee huomattavasti kuormittamaan Suomen sähköverkkoa, ja säätö- ja varavoimaa tarvitaan nimenomaan ydinvoiman lisärakentamisen takia. Tästä asiasta ollaan kuitenkin (tarkoituksella) hissukseen.

Faktojen valossa uuden vesivoiman rakentaminen vaikuttaa vähintäänkin kyseenalaiselta. Sähkäntuotannon lisäys olisi mitätön verrattuna ympäristölle aiheutuviin haittoihin; Kollaja peittäisi alleen kymmeniä neliökilometrejä maata, Vuotos jopa yli kaksisataa neliökilometriä. Tekoaltaat merkittävästi heikentäisivät arvokkaita luontokohteita, muuttaisivat jokiluontoa ja entisestään vaikeuttaisivat vaelluskalojen nousua jokiin. Todennäköisesti tekoaltaat olisivat ensimmäiset 10-20 vuotta kasvihuonekaasujen lähteitä. Altaiden merkitystä tulvansuojeluun on liioiteltu. Imagollisestikin uudet tekojärvet aiheuttavat alueelleen hallaa, tästä esimakuna Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö perui aikeensa pitää perhokalastuksen MM-kilpailut Pudasjärvellä, kun kaupunki teki Kollajalle myönteisen päätöksen; menetykset aluetaloudelle ovat satojen tuhansien eurojen luokkaa. Koskiensuojelulaki on yksi luonnonsuojeluliikkeen suurista saavutuksista Suomessa, eikä sen romuttaminen voi olla yhteiskunnan kokonaisedun mukaista — ei enää vuonna 2015.

Nyt voi vain odotella, mihin pääministeri tulee Kollaja-pohdiskelussaan päätymään. Ikävä kyllä osaan jo ennustaa lopputuloksen: pääministeri haluaa Kollajan rakennettavaksi, ja perusteluksi käytetään edellä mainittuja, kyseenalaisia seikkoja. Täytyy vain toivoa, että Koskiensuojelulaki saa tuekseen riittävän paljon muita johtavia poliitikkoja, ja Kollaja kestää!