Metsähallitus on Suomessa merkittävä organisaatio, joka hallinnoi valtaosaa valtion maaomaiseuudesta; niin valtion talousmetsiä kuin myös kansallis- ja luonnonpuistoja, retkeilyalueita, erämaa-alueita ja nykyisin myös osaa kulttuuriperintökohteista. Metsähallituksen hallinnassa on myös runsaasti vesialueita. Kaikkiaan Metsähallitus hallinnoinoin kolmasosaa Suomen pinta-alasta: 9 miljoonaa hehtaaria maa-alueita ja 3 miljoonaa hehtaaria vesialueita. Vuosittain Metsähallitus tulouttaa valtion kanssaan 120-130 miljoonaa euroa.

Metsähallitus on valtion liikelaitos, joka on jakautunut karkeasti ottaen kahteen osaan: Metsähallituksen liiketalouspuoli hoitaa valtion talousmetsiä, jalostaa maa-omaisuutta (kaavoitus, maa-aines- ja tuulivoimaliiketoiminta) ja myy sekä tontteja että metsäpalstoja. Metsähallituksen toinen osa on riippumaton Luontopalvelut, joka mm. hallinnoi valtion omistamia suojelualueita, vastaa tiettyjen uhanalaisten lajien suojelusta (esim. saimaannorppa, valkoselkätikka ja maakotka), hoitaa valtion maiden kalastus- ja metsästysasioista ja nykyään myös joitain kulttuurihistoriallisia kohteita. Luontopalveluita ohjaa ympäristöministeriö, muuten metsähallitus on maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa.

Uutta Metsähallituslakia on väännetty jo vuosia, useamman hallituksen aikanaa. Lain valmistelu on ollut harviaisen riitaista. Nykyinen keskustavetoinen hallitus näyttää viimein vievän lain maaliin. Lakivalmistelun aloittamista perusteltiin aikoinaan EU:n vaatimuksella yhtiöittää valtion liikelaitokset; sittemmin on moneen kertaan todettu, että Metsähallituksen yhtiöittämiseen ei tosiasiassa ole tarvetta ainakaan EU:n tasolta, vaan vastaavankaltaiset organisaatiot hoitavat metsiä myös muissa EU-maissa. Lain valmistelu on kuitenkin jäänyt elämään omaa elämäänsä, ja lakivalmistelun taustalla oleva poliittinen ideologia alkaa näkyä yhä selvemmin.

Monet luonnonsuojelutahot kuin muutkin järjestöt ovat jo pitkään esittäneet huolensa uuden Metsähallituslain valmistelusta. Lakivalmistelua on mm. pidetty salailevana ja liian nopeasti etenevänä, eikä lakiluonnoksissa ole huomioitu esim. saamelaisten eritysiasemaa. Huolta on kannettu ennen kaikkea Luontopalveluiden sekä retkeily- ja luonnonsuojelualueiden tulevaisuudesta. Adressi metsähallituslakia vastaan on tätä kirjoittaessa saanut jo yli 90.000 nimeä.

Kuitenkin jokainen uusi lakiluonnos vaikuttaa entistäkin huonommalta, ainakin luonnonsuojelun osalta. Luontopalveluita ollaan ajamassa yhä enemmän Metsähallituksen ylimmän johdon (eli talouspuolen) alle; tiettyjä luontopalveluiden aiemmin hallinnoimia retkeily- ja vesialueita ollaan siirtämässä liiketoiminnan taseeseen (tai johinkin epämääräiseen kolmanteen taseeseen). Kovasti on kuitenkin vakuutettu, että muutokset eivät käytännössä ole suuria, eikä luonnonsuojelua tai retkeilymahdollisuuksia olla heikentämässä.

Varsinaisesta pommista uutisoi tänään Helsingin sanomat. Lainvalmistelun viime metreillä keskustapuolue näyttää haluavan merkittävästi rajoittaa Luontopalveluiden tehtäväkentää; jatkossa Luontopalvelut hoitaisi enää suppeasti rajattuja ”julkisia hallintotehtäviä”, kun taas muut tehtävät siirtyisivät Metsähallituksen johdon alaisuuteen. Luontopalveluiden johtaja menettäisi merkittävän osan toimivallastaan. Metsähallituksesta. Samalla Luontopalveluiden rahoitus siirtyisi valtaosin pois ympäristöministeriöltä, eli ympäristöministeriö menettäisi sananvallan Metsähallituksen asioihin. Tämä on päätös, jolla voi olla dramaattiset seurauksen Luontopalveluiden kykyyn hoitaa tehtäviään.

Myös luontopalvelut näyttäisi menettävän suoran hallinnan valtion suojelualueisiin. Luontopalveluiden hallinnoimilla maa-alueilla ei ole aiemmon ollut tuottovaatimusta, kuten on ollut liiketalouden omaisuudella. Nyt tämäkin näyttäisi hieman muuttuvan, kun lakitekstiin on tulossa maininta, ettei tuottovaatimusta ”lähtökohtaisesti” ole. Ilmaus ’lähtökohtaisesti’ herättää kuitenkin huolta, koska se mahdollistaa erinäisiä tulkintoja. Merkittävien muutosten tekeminen lakiin aivan loppumetreillä on kelvotonta lainsäädäntötyötä.

Pitkään on ollut jo selvää, että Metsähallituslain valmistelussa ei ole enää kyse toimivan organisaation luomisesta, vaan viime kädessä luonnonsuojelun kurittamisesta. Lakivalmistelussa takapiruna onkin koko ajan häärännyt Metsähallituksen nykyinen pääjohtaja Esa Härmälä. Härmälä tunnetaan luonnonsuojelun kiivaana vastustajana, joka näyttää edelleen jatkavan loppumatonta ristiretkeään ympäristöministeriötä vastaan. Pääministeripuolueen jäsenenä Härmälä on päässyt vallan huipulle, asemaan jossa voi lähes suoraan sanella tekstejä uuteen lakiin, kerta toisensa jälkeen entistä röyhkeämmin. Luontopalvelujohtajan kanssa Härmälä ei ole ollut puheväleissä enää aikoihin. Härmälän valinta Metsähallituksen johtajaksi oli hyvin harkitsematon teko (tai hyvin harkittu teko, näkökulmasta riippuen).

Härmälän aikana Metsähallituksen liiketalouden suhtautuminen mm. luonnonsuojeluun (kuten soidensuojelu), rakentamattomiin rantoihin ja kaavojen virkistysalueisiin on koventunut. Ellei ihmeitä tapahdu, keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten muodostama hallitus tulee hyväksymään uuden Metsähallituslain, millainen tekele se sitten lopulta onkaan. Kun Metsähallitus katkaisee kahleensa ympäristöministeriöön ja saa Luontopalvelut takataskuunsa, tietää se rankkoja aikoja valtionmaiden luonnolle ja luonnonsuojelutyölle.

On vaikea kuvitella, että tällaista tapahtuu Suomessa vuonna 2016. Monille päättäjille ympäristöarvot ovat vain sananhelinää, ja tavoitteena on ympäristöhallinnon ja -ministeriön alasajo. Jos se ei onnistu yhdellä kertaa, niin sitten pala palalta.