Yksi nopeimmin viimeisen sadan vuoden aikana hävinneistä lajiryhmistä on aavikoiden ja puoliaavikoiden antiloopit niin Afrikassa, Arabian niemimaalla kuin myös Aasiassa. Näillä kuivilla ja karuilla alueilla eli aikanaan monilajinen antilooppiyhteisö; varsinkin Afrikan sarvi on ollut antilooppien keskittymä. Valitettavasti yksi toisensa jälkeen nämä lajit ovat ajautuneet kohti sukupuuttoa samaa tahtia ihmisten määrä on kasvanut, tehokkaat tuliaseet runsastuneet sekä karjankasvatus yleistynyt.

Arabian niemimaalta monet lajit ovat jo hävinneet sukupuuttoon, ennen kuin lajien ja populaatioiden sukulaisuussuhteet saatiin selvitettyä. Sukupuuttoon kuolleita lajija lienevät ainakin arabiangaselli, saudigaselli ja jemeningaselli; myös valkobeisa hävisi luonnosta, mutta lajia on palautettu takaisin Arabian karuille tasangoille.

Afrikan puolella tilanne on ollut toistaiseksi hieman parempi. Antilooppien diversiteetti on ollut suurinta Afrikan sarven alueella, Etiopian, Somalian, Eritrean ja Tansanian alueella. Sieltä tietoja lajiston nykytilasta on vain vähän mm. alueella käytyjen sotien takia, mutta ilmeisesti iso osa lajeista on hyvin uhanalaisia. Afrikan puolelta luonnosta hävinneitä lajeja lienee vain yksi, sapelibeisa. Aikanaan sapelibeisan levinneisyys kattoi koko Saharan pohjoispuolisen Afrikan ja Niilin vartta aina Sudaniin saakka, mutta nykyään lajia elää enää tarhattuna joitain tuhansia yksilöitä. Lajin palauttamista Afrikkaan on alettu valmistella, mutta toistaiseksi kaikki eläimet ovat aidatuilla alueilla.

Sapelibeisan palauttamista on kuitenkin harkittava tarkoin, sillä antilooppeihin kohdistuneet uhkatekijät eivät ole mihinkään muuttuneet, päin vastoin. Talven aikana Saharan alueella tehtiin erittäin uhanalaisen mendesinantiloopin lentolaskentoja – tai yritettiin tehdä, sillä lajista ei näkynyt merkkiäkään. Lopulta tutkijat löysivät kolme säikkyä yksilöä; mahdollisesti nämä kolme eläintä ovat lajin viimeiset jäljellä olevat yksilöt luonnossa. Sapelibeisan tavoin mendesinantilooppi oli aikanaan yleinen laajalla alueella Saharan aavikolla ja aavikkoa ympäröivillä kuivilla tasangoilla. Lajin tilanne ei ole pitkään aikaan ollut hyvä; uhanalaisuutta arvioitaessa vuonna 2008 yksilöitä arveltiin olleen noin 300, ja vuonna 2010 tehty laskenta antoi tulokseksi 200 yksilöä. Viime vuosina lajia esiintyi lähinnä enää Nigerissä, vaikka yksittäisiä eläimiä on tavattu mm. Chadissa ja Mauritaniassa.

Mahdollisesti viimeiset kolme luonnossa elävää mendesinantilooppia kuvattuna alkuvuodesta 2016. Kuva: Thomas Rabell/Sahara Conservation Fund

Mendesinantiloopin kohtaloksi näyttää koituneen Nigeriin noussut (kiinalainen) öljyteollisuus sekä Afrikan levottomuudet ja sodat. Öljyteollisuuden mukana syrjäisille aavikoille on saapunut paljon ihmisiä ja aseistettuja sotilaita, ja laji on jälleen joutunut intensiivisen salametsästyksen kohteeksi. Samaan aikaan mm. Libyan, Malin ja Nigerian pohjoisosien levottomuudet ovat tehneet Saharan aavikosta aseistettujen joukkoiden, asekaupan ja uhanalaisten lajien kaupan keskittymän. Nelivetomaasturit ja tehokkaat tuliaseet ovat ikävä yhdistelmä alueen eläimille.

Mendesinantilooppi tulee kokemaan sapelibeisan kohtalon jo lähivuosina. Vaikka mendesinantilooppeja esiintyisikin hajallaan, yksittäin tai pienissä laumoissa muualla Saharan alueella, ei lajilla enää ole toivoa. Mendesinantilooppi häviää väistämättä luonnosta, eikä se valitettavasti taida jäädä viimeiseksi tapaukseksi alueella; seuraavana tulee todennäköisesti katoamaan punakaulagaselli.

Mendesinantiloopin tarina ei välttämättä ole vielä lopussa. Kuten sapelibeisaa, myös mendesinantilooppia on IUCN:n tietojen mukaan tarhattuna satoja yksilöitä ympäri maailmaa, myös Afrikassa; eniten lajia on yksityistiloilla Texasissa, missä useita uhanalaisia antilooppilajeja kasvatetaan metsästettäviksi. Lajin palauttaminen luontoon on siis mahdollista. Kuitenkaan suuretkaan Saharan alueen suojelualueet (mm. Algeriassa, Nigerissä ja Chadissa) ja täysrauhoitus eivät ole pystyneet turvaamaan antilooppeja levottomalla, ei palautukseen ole tällä hetkellä realistista mahdollisuutta. Senpä takia tapahtumassa on sukupuutto (luonnosta) silmiemme edessä.