Himot purkaa Suomen Koskiensuojelulaki sen kuin kuumenevat. Elinkeinoelämän keskusliitto EK on kerännyt jäsenistöltään allekirjoituksia koskiensuojelulain avaamisesta, ja lähettänyt viime maanantaina muistion hallituksen johtaville ministereille. EK:n esittää, että ns. Kollajan allashanke pitäisi saada pikaisesti etenemään, tietenkin koska yhteiskunnan etu sitä vaatii. Tosin eipä kaikki EK:n jäsenjärjestötkään ainakaan heti lämpene keskusjärjestön intoilulle, sillä matkailuala näkee koskiensuojelulain avaamisessa vähintäänkin ”intressiristiriidan”. Haitta matkailulle on todellinen, sillä esim. vuoden 2017 perhokalastuksen MM-kilpailut päätettiin siirrettiin muualle, kun Pudasjärven kaupunki asettui puoltamaan Kollajan allashanketta.

Koskiensuojelulaki on Suomen ympäristönsuojelun yksi isoista voitoista. Se on elegantti, lyhyt ja yksinkertainen laki: laissa lueteltuihin 53 vesistöön tai vesistön osaan ei saa myöntää lupaa rakentaa uusia voimalaitoksia, piste. Lakiin ei jää tulkinnanvaraa, ja sekös tuntuu voimalaitoksia haikailevia kismittävän. Nyt EK ja voimalaitosyhtiöt ovat kuitenkin keksineet omasta mielestään hyvän perustelun lain ”avaamiselle”: koska osalla koskiensuojelulain vesistöjä on jo voimalaitoksia, pitäisi näihin jokiin saada rakentaa myös uusia voimalaitoksia. ”Pohjolan Voima esittää, että koskiensuojelulakia päivitettäisiin tiukoin kriteerein. Vesivoimaa voitaisiin lisärakentaa jo rakennetuista vesistöissä silloin, kun se on mahdollista niin, että koskien ominaispiirteet säilyvät eikä kalojen ja muiden eliöiden liikkuminen esty. Yhtään uutta koskea ei siis oltaisi valjastamassa voimantuotantoon”, lukee Pohjolan voiman uutisessa. Kuvaavaa on, että PVO puhuu yleisesti vesivoiman lisärakentamisesta, ei vain Kollajan hankkeesta. Tavoite näyttääkin olevan selkeä: jos ja kun koskiensuojelulakiin tehdään muutoksia, tehdään niitä kunnolla.

Mitä koskien ominaispiirteiden säilyminen sitten tarkoittaisi käytännössä? Se selviää hyvin Kollajan suunnitelmasta. Ajatuksena on rakentaa Kollajan tekoallas ja voimalaitos Iijoen luonnonuoman viereen siten , että jokiuoma ja kosket säästyvät. Vedet johdettaisiin luonnonuomasta sivuun yli 30 kilometrin matkalta. Tällä matkalle jää useita koskipaikkoja. Kuulostaa ehkö hyvältä paperilla, jokiuoma säilyy luonnontilaisena ja vedenlaatuun ei tule isoja muutoksia.

Kollajan tekoallashankkeen suunnitelma. Tekoallas tulisi Iijoen luonnonuomasta sivuun, ja tämän väitetään säilyttävän koskien ominaispiirteet. Tosiasiassa joki olisi osan vuotta käytännössä kuivilla. Kuvan lähde YVA-arviointiohjelma 2007.

Todellisuus paljastuu, kun tutkii tarkemmin suunnitelman virtaamalukuja (tiedot löytyvät esim. vuoden 2009 YVA-selostuksesta, iso pdf-tiedosto). Iijoen keskivirtaama Kollajan altaan kohdilla on noin 120 m3/s. Tulvahuippu on tätä huomattavasti suurempi, vuonna 1989 kevättulvan maksimivirtaama oli 965 m3/s. Valtaosa virtaamasta olisi tarkoitus ohjata uuteen tekojärveen ja sieltä voimalaitokseen; kevättulvasta tekojärvi nielisi normaalivuonna reilusti  yli 50 %, ja ison osan vuotta virtaama joessa olisi luokkaa 15 m3/s, eli vain noin 15 % luonnonvirtaamasta. Uoma ja kosket kyllä säilyisivät – niissä ei vain enää olisi vettä. Ilmeisesti PVO:n mielestä koskien ominaispiirteisiin ei kuulu vesi. Todennäköisesti jokien eliölajien kannalta virtaaman romahtaminen olisi melkoinen katastrofi, vaikka muuta väittäisi.

Jokien ja koskien, sekä vaelluskalojen ja muun vesilajiston turvaaminen on vain osa luonnonsuojelullista ongelmaa. Toinen asia ovat tulvat. Niin isojen kuin pienempienkin jokien varsille on luonnostaa syntynyt ainutlaatuisia elinympäristöjä, esim. tulvaniittyjä ja metsiä. Jokien säännöstely, ruoppaukset ja uomien muutokset sekä pellonraivaus ovat lähestulkoon hävittänyt tämän tulvia vaativan monimuotoisen luonnon, varsinkin Etelä-Suomesta. Tulvaelinympäristöjä esiintyy vielä jonkin verran pohjoisen isojen jokien varsilla, vaikka enää murto-osa sielläkin. Nähtävästi viimeisetkään tulvaelinympäristöt eivät ole suojassa ”yhteiskunnan kehittämiseltä”.

Nähtävästi EK:n ja PVO:n propagandassa minkä tahansa hankkeen voidaan kirkkain silmin väittää olevan luontoarvoja vaaliva. Tätä hölynpölyä ei missään tapauksessa pidä ottaa todesta, vaan puolustaa ympäristönsuojelun voittoja loppuun saakka. Koski ei ole koski ilman vettä.

Kollaja-hanketta, vesivoiman lisärakentamista sekä hankkeiden yhteiskunnallista merkitystä on käsitelty jo aiemmassa blogi-kirjoituksessa Kestääkö Kollaja?