Ensi kuussa CITES*-kokouksessa Etelä-Afrikassa pohditaan mammutin asemaa uhanalaisten lajien kaupassa. Tilanne on erikoinen, sillä maailman viimeinen mammutti kuoli sukupuuttoon noin 4000 vuotta sitten. Mitä tekemistä mammuteilla ja uhanalaisten lajeilla on keskenään?

Mammutteja ja uhanalaisten lajien kauppaa yhdistävä tekijä on norsunluu. Vuosittain Afrikassa ammutaan arviolta 30.000 norsua niiden syöksyhampaiden (eli norsunluun) takia, ja tämä metsästys on johtamassa norsujen sukupuuttoon täman vuosisadan puoleenväliin mennessä. Salametsästys on myös aasiannorsun uhka. Norsunluun markkinat ovat ennen kaikkea Kaakkois-Aasiassa ja Kiinassa, missä norsunluusta kaiverretaan mm. koriste-esineitä ja koruja; ennen muovin yleistymistä norsunluusta valmistettiin kaikenlaista muutakin, kuten biljardipalloja ja pianon koskettimia. Norsunluun kauppa kielleettiin 1990, mutta laiton kauppa rehottaa edelleen, ja on ilmeisesti kasvamaan päin.

Koska mammutit olivat hyvin läheistä sukua nykyisille norsuille, myös mammutin syöskyhampaat käyvät hyvin norsunluusta. Ikiroudan säilömä mammutinluu on myös käytännössä laadultaan norsunluuta vastaavaa. Koska sukupuuttoon kuolleen lajin jäännösten kauppa on täysin sallittua, ei mammutinluun kaupalle ja tuotteille ole rajoituksia. Aiemmin mammutinluun kauppa on ollut pienimuotoista, eikä sitä ole nähty ongelmana. Siperian ikiroudan sulaessa mammuttien jäänteiden etsiminen on helpottunut, ja nykyään mammutinluuta kaupataan jo kymmeniä tonneja vuodessa. Mammutinluu on noussut esiin julkisuuden henkilöiden kautta, mm. Michelle Obama on esiintynyt mammutinluukorujen kanssa.

Aiemmin ajateltiin, että mammutinluu toimisi norsunluun korvikkeena, ja näin ollen vähentäisi norsuihin kohdistuvaa salametsästyspainetta (eettistä norsunluuta). Näyttöä tästä ei kuitenkaan ole, enemmänkin norsunluun kysyntä ja norsunluun hinta ovat vain kasvaneet. Mammutinluun ja norsunluun erottaminen on hankalaa, joten laiton norsunluu myydään monesti mammuttina. Varsinkaan valmiista tuotteista ei norsunluuta pysty erottamaan mammutinluusta esinettä rikkomatta. Luulaatuja myös sekoitetaan tarkoituksella viranomaisten hämäämiseksi. Mammutinluu näyttääkin muodostavan yhä suuremman ongelman norsunluukaupan suitsimiseksi.

Mammutinluuhun liittyvä problematiikka on alettu tiedostaa, ja mm. muutamat Yhdysvaltain osavaltiot ovat kieltäneet myös mammutinluun myynnin. Ja nyt CITES joutuu pohtimaan sitä, voidaanko sukupuuttoon kuolleen eläimen jäännösten myyntiä rajoittaa norsujen suojelemiseksi. Päätös tuskin on helppo tai yksinkertainen. Mammutinluun myyntikielto saattaa kuitenkin olla yksi välttämätön askel norsujen pelastamisessa. Ainakin se selkeyttäisi tilannetta, jos kaikenlaisten norsueläinten luun kauppa olisi yksiselitteisesti kiellettyä.

Mammutinluun kaupan sivujuonne liittyy tieteeseen. Esim. Michiganin yliopiston paleontologian professori ja ”mammuttiekspertti” Daniel Fisher on valitellut, että tutkijoiden on yhä vaikeampaa saada käsiinsä mammutin jäännöksiä. Vaikka mammuteista tiedetään jo paljon, liittyy lajiin kuitenkin vielä avoimia ja mielenkiintoisia kysymyksiä. Näihin kysymyksiin on yhä vaikeampaa saada vastausta, jos mammuttien jäänteet päätyvät kiinalaisille kaivertajille.

* CITES on kansainvälinen sopimus, jolla rajoitetaan uhanalaisten lajien kauppaa.