Viikonloppuna Helsingin sanomat uutisoi, että Lapin liitto aikoo tosissaan yrittää Vuotoksen tekoallasta. Tavoitteena on nyt merkitä Vuotoksen allas Lapin maakuntakaavaan hakemalla kaavamerkintään poikkeuslupaa valtioneuvostolta. Kaavoitusta mutkistaa Natura-alue Kemihaaran suot, kun kaavoissa suojelualueet tulisi merkitä suojelualuemerkinnällä. Valtioneuvosto voi toki päättää muunlaisesta kaavamerkinnästä, mutta on kyseenalaista olisiko sellainen päätös lain mukainen? Oletettavasti asian ratkaisisi lopulta korkein hallinto-oikeus, joka on jo aiemmin tekoaltaan tyrmännyt.

Lapin liiton mukaan mitään tekoallashanketta ei ole olemassa, mutta kaavamerkintä altaalle halutaan kuitenkin saada, ihan vain varmuuden vuoksi. Natura-alueen purkaminen vaatisi sitten vastaavan alueen suojelemista jossain muualla. Lapin liiton mukaan suojelualue voitaisiin korvata muilla alueilla, mutta mitään korvaavia alueita eivät he ole esittäneet. Ja tuskin tulevat esittämään, sillä vastaavan alueen löytäminen voi olla mahdotonta. Kyllä puhetta maailmaan mahtuu.

Kuten jo blogissa aiemmin ennakoin, eivät Kollajan ja Vuotoksen hankkeet suostu kuolemaan. Ne ovat kuin zombiet, jotka aina vain nousevat uudelleen jaloilleen. Kaipa näistäkin hankkeista joku elantonsa saa.  Maakuntaliitot toimivat jäsenkuntiensa rahoittamina, eli verovaroilla. Herää vain kysymys, että miten pitkään ihmiset Lapissa jaksavat katsoa verovarojensa haaskausta tuhoon tuomittuihin hankkeisiin ja selvityksiin?

Uuden vesivoiman järkevyydestä olen kirjoittanut blogissa aiemmin. Eihän se fiksulta näytä, mutta elämmehän parhaillaan totuuden jälkeistä aikaa eikä faktoilla ole niin väliä…