…vaan entä kun vieraslaji onkin luonnonsuojelullisesti välttämätön?

Viimeisten vuosisatojen aikana ihminen on kuljettanut itselleen tuttuja eläinlajeja ympäri maapalloa, ja varsinkin yleisimpien kotieläinten levinneisyysalue on laajentunut valtavasti. Toisinaan kotieläimet ovat päässeet villiintymään uudessa ympäristössään. Esim. Australiassa elää villiintyneenä koko joukko vieraslajeja, kuten kameleita, nautoja ja hevosia. Sikaa esiintyy lukuisilla Tyynen valtameren saarilla, riistalajeja on kuljetettu vanhalta mantereelta Amerikkaan ja toisin päin, ja jopa norjalaiset valaanpyytäjät ovat vieneet poroja eteläiselle pallonpuoliskolle. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Toisinaan käy kuitenkin siten, että tuotu laji onkin paluumuuttaja, kuten hevonen Amerikan mantereelle. Pohjois-Amerikan nykyiset villihevoset, mustangit, ovat espanjalaista alkuperää. Oikeastaan mustangeja tulisi kutsua villiintyneiksi hevosiksi, koska ne ovat peräisin Iberian niemimaan kesytetyistä hevosista. Espanjalaiset alkoivat laivata hevosia melkein heti mantereen löytymisen jälkeen, hiljalleen villiintyneiden hevosten määrä Meksikossa kasvoi karkailun, intiaanien kanssa käytyjen kahakoiden ym. tekijöiden seurauksena. Viimeistään 1700-luvulle tultaessa mustangien levinneisyysalue kattoi valtaosan Yhdysvaltojen keskilännen ja Kalliovuorten alueesta. Lännenelokuvista tuttu, hevosiin vahvasti sidottu intiaanikulttuuri on siis historiallisesti melko tuore. Se on käytännössä syntyi vasta 1600- ja 1700-luvuilla.

1900-luvulla villit hevoset ovat aiheuttaneet useita kiistoja Yhdysvalloissa. Hevosia on pyritty hävittämään, sillä niiden on syytetty tuhoavan laidunmaita ja kilpailevan karjan kanssa. Villihevosten pyydystäminen ja kesyttäminen oli myös miehistä puuhaa. Hevosten määrä väheni nopeasti, kunnes vuonna 1971 osa villihevosista sai lopulta lain suojan. Yhdysvalloissa hevonen nähdään osana maan asutushistoriaa, villin lännen symbolina. Vääntö hevosten ympärillä on kuitenkin jatkunut viime vuosiin saakka. Varsinkin Yhdysvaltain valtion maista vastaavassa virastossa hevonen on haluttu nähdä haitallisena vieraslajina.

Yhdysvalloissa on kuitenkin linjattu, että hevonen ei ole vieraslaji. Nimittäin hevonen kuului mantereen lajistoon vielä holoseenikauden alussa. Amerikan mantereelta hevonen hävisi ehkä vasta noin 8000 vuotta sitten (itse asiassa hevoset ovat alkujaan kehittyneet Amerikan manterella). Katoamisen syy on hieman arvoitus, mutta todennäköisesti hevosen häviämiseen vaikutti ilmaston ja kasvillisuusden muutokset sekä mantereelle ilmaantuneen ihmisen aiheuttama metsästys. Joka tapauksessa hevoset menestyvät Amerikassa nykyään erittäin hyvin, jopa niin hyvin että toisilla alueilla eläinten määrää tulee rajoittaa. Haitallinen hevonen on vain niillä alueilla, joilla luontaisia petoja (lähinnä susia ja harmaakarhuja) ei ole kantaa sääntelemässä. Kalliovuorten alueella myös ankarat talvet saattavat verottaa hevosten määrää.

Euroopasta löytyy vastaavia tapauksia. Esimerkiksi kuusipeura (tai paremminkin täpläkauris) on laji, jota ihminen on levittänyt riistaeläimeksi Eurooppaan viimeisen parintuhanen vuoden ajan. Ehkä paremminkin pitäisi sanoa palauttanut, sillä kuusipeura oli Euroopassa yleinen jääkausiajalla. Jostain syystä holoseenikaudella kuusipeuran levinneisyys supistui, ja pitkään lajia esiintyi enää Aasian puolella. Vaikka esim. Wikipedia puhuu kuusipeurasta vieraslajina, niin tässäkin tapauksessa status on kyseenalainen kun huomioidaan lajin historiallinen levinneisyys. Asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia.

Vielä monimutkaisempi vieraslajitapaus löytyy Australiasta. Bantengi on isokokoinen aasialainen nautaeläin, joka on aikanaan ollut yleinen Kaakkois-Aasian ja Indonesian trooppisilla, puoliavoimilla metsäalueilla. Laji on nykyisin luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Luonnonvaraisia eläimiä arvoidaan olevan jäljellä alle 8000 yksilöä.

Lajin nykyiset populaatiot ovat hajallaan ja toisistaan eristyneitä. Suurin bantengipopulaatio on Kamputseassa, mihin kuulunee yli puolet luonnonvaraisista yksilöistä. Osa populaatioista on taas hyvin pieniä, ehkä vain muutamia kymmeniä eläimiä. Lajin uhkana on salametsästys, elinympäristöjen häviäminen sekä risteytyminen kesyjen nautaeläinten kanssa (Bos-suvun lajit risteytyvät iloisesti keskenään). Bantengia on myös kesytetty kotieläimeksi, ja onkin epäilyjä että osa luonnonvaraisista populaatioista onkin jonkinasteisia hybridejä nautojen kanssa.

Vuonna 1849 britit toivat mukanaan bantengeja myös Australiaan, Cobourgin niemimaalle Pohjoisterritorioon lähelle Darwinia. Brittien pysyvä asutus hävisi alueelta melko nopeasti, mutta bantengit jäivät. Ne ovatkin menestyneet alueella hyvin, ja nykyään niemimaalla elää kymmenentuhatta yksilöä. Bantengi on kiistämättä vieraslaji Australiassa. Mantereella ei ole koskaan esiintynyt edes mitään samankaltaista eläintä (ainakaan istukallista nisäkästä). Koska bantengien asuttama niemimaa on nykyään kansallispuistoa, on Australiassa herännyt huoli tämänkin vieraslajin vaikutuksista alkuperäiseen luontoon.

Bantengista näyttää kuitenkin olevan melko vähän haittaa, selvästi vähemmän kuin esim. sioista.Toisaalta on vaikeaa tarkasti tietää, millainen alueen alkuperäinen luonto ja lajisto oli 150 vuotta sitten, ennen bantengin saapumista. Muutokset ovat saattaneet tapahtua jo aikaa sitten. Iso nautaeläin näyttää sopeutuneen alueelle jopa niin hyvin, että bantengin ja alkuperäiseen lajistoon kuuluvan savannivariksen välille on ehtinyt syntyä mielenkiintoinen mutualistinen suhde, kun varis putsaa bantengeista loisia. Joka tapauksessa osa tutkijoista on ehdottanut bantengin hävittämistä alueelta.

Hävittämistä ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Bantengista on muodostunut merkittävä osa paikallistaloutta turismin ja metsästyksen takia. Vielä tärkeämpi syy bantengin säästämiseen paljastui 10 vuotta sitten. DNA-tekniikan avulla tutkijat huomasivat, että Australian bantengit ovat käytännössä identtisiä Jaavan villien bantengien kanssa. Näin ollen Australiasta löytyykin erittäin uhanalaisen lajin maailman selvästi suurin populaatio! Vaikka Australian bantengipopulaatio on saanut alkunsa vain parista kymmenestä eläimestä ja populaation geneettinen muuntelu on vähäistä, on populaation luonnonsuojelullinen arvo kiistaton.

Niinpä olisiko mitään järkeä hävittää Australian bantengeja vain siksi, että ne ovat alueelle vieraita? Ei minusta – ja tuskin nykyään kenestäkään muusta. Australian bantengipopulaatio saattavat olla paras keino pelastaa laji sukupuutolta, ja lopulta palauttaa eläimiä takaisin luontoon.

Tästä väistämättä seuraa yksi mielenkiintoinen ajatus: pitäisikö joitakin muita, erittäin uhanalaisia lajeja siirtää niiden luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle lajien pelastamiseksi? Periaatteessa eläintarhoissa yritetään vähän samaa, mutta pienessä mittakaavassa. Esim. isot nisäkkäät vaativat isoja alueita menestyäkseen, eivätkä ne pärjää kunnolla eläintarhan pienissä aitauksissa. Joskus vieraslajin luominen saattaa olla se pienempi paha, jolla estetään peruuttamaton vahinko.

 

Mainokset

Tietoja Markus Puhis

Luonnonsuojelija, jolla on paljon ajatuksia, ja unelma maailmasta, joka olisi parempi sekä ihmiselle että muille eläville.
Kategoria(t): Maailmalta, Yleinen Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: …vaan entä kun vieraslaji onkin luonnonsuojelullisesti välttämätön?

  1. Paluuviite: Suomen villiinnyttäminen | Kuudes massasukupuutto ja muuta maailman menoa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s