Mitä tehdä sarvikuonojen sarville?

Sarvikuonojen sarvien kansainvälinen kauppa on ollut kiellettyä jo vuodesta 1977 lähtien. Kielto asetettiin sarvikuonojen suojelemiseksi, sillä sarvikuonojen sarvet ovat erittäin arvokasta raaka-ainetta kiinalaisessa lääketieteessä. Sarvien markkinat ovat ennen kaikkea Vietnamissa ja Kiinassa, missä sarvijauheella parannetaan kaikenlaisia vaivoja syövästä potenssiongelmiin. Lisäksi sarvikuonojen sarvista on tehty myös koriste-esineitä, mm. Arabian niemimaalla tikarien kahvoja.

Sarvikuonojen suojelutyö on tuottanut tulosta varsinkin Afrikassa, missä sarvikuonojen määrä on ollut kasvussa (Aasiassa tilanne on selvästi huonompi, kuten blogissa on aiemmin kerrottu). Kuitenkin salametsästys on viime vuosina lisääntynyt huimasti varsinkin Etelä-Afrikassa, missä elää valtaosa maailman sarvikuonoista. Kun vuonna 2007 salametsästäjät tappoivat vain 12 eläintä, niin vuonna 2014 ammuttiin 1215 sarvikuonoa. Vuosi 2015 oli miltei yhtä paha, eläimiä kuoli 1175. Tämä salametsästyskriisi on seurausta sarvikuonon sarvien kysynnän kasvusta vaurastuvassa Kaakkois-Aasiassa (missä paikalliset sarvikuonot on jo lähestulkoon ajettu sukupuuttoon). Vietnamissa kysynnän kasvuun on myös vaikuttanut joidenkin silmäätekevien väitteet ihmeparantumisista sarvijauheen avulla.

Salametsästyskriisiin on vastattu kansallispuistojen valvontaa tehostamalla, laittomia toimituskanavia suitsimalla ja valistustyöllä varsinkin Vietnamissa. Samaan aikaan on kuitenkin alettu yhä enemmän kyseenalaistaa sarvien kansainvälinen myyntikielto. Kiellon kumoamista ajavien mukaan salametsästyskriisin pääasiallinen syy on nimenomaan myyntikielto, jonka seurauksena sarvia ei voi hankkia laillisesti, ja tämä on johtanut kysynnän kasvun kanssa sarvien hinnan kohoamiseen, ja sitä kautta tehnyt salametsästyksestä entistäkin houkuttelevampaa – ja siirtänyt kaupan rikollisjärjestöjen käsiin. Ratkaisu tähän asiaan olisi tiukasti valvottu kansainvälinen kauppa, jonka ansiosta sarvien hankinta, kuljetus ja myynti eivät enää olisi rikollisten hallussa. Kiellon kumoamista ajavat huomauttavat, että tällä hetkellä sarvikuono vaikuttaa olevan arvokkain kuolleena: he haluaisivat muuttaa tämän tilanteen.

Myyntikiellon kumoamisessa on toki oma logiikkansa. Sarvikuonojen sarvet sinällään ovat uusiutuva luonnonvara. Sarven voi sahata irti eläintä vahingoittamatta, ja sarvi kasvaa uudelleen tilalle. Sarvia ei välttämättä tarvitsisi hankkia edes luonnonvaraisista eläimistä, sillä sarvikuonoja on myös tarhattuina, esim. eräällä eteläafrikkalaisella miljonäärillä on yli 1200 sarvikuonon lauma. Tämä sarvikuonotarhaaja onkin saanut osavoiton kiistassa sarvikuonojen sarvista, sillä toukokuussa Etelä-Afrikan korkein oikeus kumosi sarvien myyntikiellon maassa. Tämä päätös vaikuttaa vain Etelä-Afrikan sisällä, ja kansainvälinen kauppa on edelleen kiellettyä (asiasta äänestettiin CITES-kokouksessa syksyllä 2016). Sarvikuonotarhaajat muistuttavat, että salametsästyskriisi syntyi suunnilleen samaan aikaan kun Etelä-Afrikassa vuonna 2009 kiellettiin sarvikuonojen sarvien kauppa (toisaalta kansainvälinen kauppa oli silloinkin kiellettyä, joten laillisia myyntikanavia Etelä-Afrikasta ulos ei ollut).

Suojelujärjestöt (esim. Save the Rhino ja WWF) ovat ilmoittaneet suhtautuvansa kielteisesti myyntikiellon purkamiseen. Suojelujärjestöissä sinällään myönnetään, että viime vuosina sarvikuonojen suojelussa on epäonnistuttu. Sarvikuonojen sarvien laillista kauppaa ei kuitenkaan nähdä ratkaisuna ongelmaan. Kukaan ei ole toistaiseksi esittänyt mitään konkreettista suunnitelmaa, miten kansainvälinen, valvottu kauppa järjestettäisiin – ja ennen kaikkea miten kaikki osallisena olevat valtiot saataisiin siihen sitoutumaan. Asiaa ei voi arvioida pelkkien puheiden ja olettamusten perusteella. Suojelujärjestöt myös huomauttavat, että sarvien laillistaminen tekisi tyhjäksi kampanjat kysynnän vähentämiseksi. Kyseessähän on täysin turha tuote, jolla on vain kuviteltuja vaikutuksia. Sarvikuonon sarvi on keratiinia, samaa ainetta kuin ihmisen kynnet ja hiukset; sarvijauheella on yhtä vähän terveysvaikutuksia kuin kynsien pureskelulla.

Myöskään sarvien irroittaminen eläviltä eläimiltä ei ole yksinkertaista. Sarven sahaamiseksi sarvikuono pitää nukuttaa, ja parin tonnin painoisen eläimen nukuttamiseen ja käsittelemiseen liittyy aina riskejä, niin paikalla oleville ihmisille kuin eläimelle itselleen. Varsinkin sarvien saaminen vapaana eläviltä eläimiltä on huomattavasti resursseja vaativaa puuhaa, sillä eläimet ovat hajallaan isolla aluella (käytännössä sarvia pitäisi poistaa myös villeiltä eläimiltä, muuten salametsästys saattaisi edelleen olla houkutteleva vaihtoehto). Lisäiksi sarvikuonot tarvitsevat sarviaan, ennen kaikkea itsensä tai poikastensa puolustamiseen.

Kauppakiellon purkaminen saattaisi aluksi lisätä salametsästystä. Laillisen kaupan järjestäminen veisi joka tapauksessa useita vuosia, joten siirtymäkauden aikana laitonta kauppaa pyörittävät rikollisjärjestöt saattaisivat yrittää romahduttaa sarvikuonokannat ja samalla haalia itselleen mahdollisimman suuren varaston sarvia, odottaen kaupan vapautumista ja laillista kaupankäyntiä. Kantojen romahduttaminen myös nostaisi sarvien hintaa. Huoli on aiheellinen, ja päätös kauppakiellon kumoamisesta saattaisi nopeasti kääntyä sarvikuonojen suojelua vastaan.

Siis mitä tehdä sarvikuonojen sarvien kanssa? Asia ei ole lainkaan yksiselitteinen. Itse kallistuisin kuitenkin suojelujärjetöjen kannalle. Sarvien kauppaa ei tule laillistaa, ei ainakaan ilman tarkkoja suunnitelmia ja arvioita kaupan vaikutuksista. Ja viime kädessä kyse ei ole vain sarvikuonoista, vaan uhanalaisten lajien kaupasta ylipäätään. Sarvikuonojen lisäksi laitoin kauppa uhkaa niin norsuja, muurahaiskäpyjä, suuria kissapetoja kuin monia muitakin lajeja. Valitettavan monesti uhanalaisten lajien osat menevät Kaakkois-Aasiaan paikallisen ”lääketieteen” rohdoiksi. Kaupan laillistaminen on väärä signaali; kuin myönnetään tappio ja alistutaan. Pitkässä juoksussa ainut kestävä ratkaisu on kysynnän vähentäminen.

 


Sarvikuonojen sarvia on viime viikkoina käsitelty mm. BBC:llä, ja Save the Rhino on käsitellyt BBC:n ohjelmaa blogissaan.

Mainokset

Tietoja Markus Puhis

Luonnonsuojelija, jolla on paljon ajatuksia, ja unelma maailmasta, joka olisi parempi sekä ihmiselle että muille eläville.
Kategoria(t): Maailmalta, Yleinen Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s