Tekopökkelöistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä

Tekopökkelö on metsätalouden uusi muotisana. Tänä vuonna Metsähallitus aikoo tehdä hakkuiden yhteydessä 100.000 tekopökkelöä, ja myös MetsäGroupin uuden toimintamallin mukaan niin harvennus- kuin avohakkuissa tekopökkelöitä jätetään kaksi kappaletta hehtaarille, mikäli maanomistaja ei toimenpidettä vastusta. Tekopökkelö on puu (yleensä lehtipuu), joka hakkuiden yhteydessä monitoimikoneella katkaistaan 2-5 metrin korkuiseksi rungontyngäksi. Tekopökkelöiden tarkoituksena on saada metsiin lisää lahopuuta, joka hyödyttäisi niin kolopesijöitä kuin lahopuusta riippuvaisia hyönteislajeja.

Ajatus on kieltämättä oikea, ja onhan tekopökkelökampanja edistyneempi versio miljoonasta linnunpöntöstä. Tekopökkelöillä on periaatteessa mahdollista hieman listätä talousmetsien lahopuumäärää, mikä on nykyisin miltei olematon. Hyvin monet lajit ovat riippuvaisia lahoavasta puusta joko pesäpaikkana tai elinympäristönä. Esim. tekopökkelökampanjan mannekiinin, hömötiaisen, määrä on talvilintulaskentojen perusteella kahdessa vuosikymmenessä pudonnut miltei kolmasosaan, ja laji on nykyisin luokiteltu uhanalaiseksi. Yksi keskeinen syy hömötiaisten alamäkeen on pesäpaikoiksi sopivien lahopuiden vähyys; hömötiainen ei pesi pöntöissä kuin harvoin, vaan haluaa kovertaa itselleen joka vuosi uuden kolon. Hömötiaisen kaltaisella lajille tekopökkelöistä voi olla apua, mutta tuskin kuitenkaan lahopuusta riippuvaisille uhanalaisille lajeille yleensä, sillä muutaman metrin korkuisia takopökkelöitä tuottamalla lahopuulisäys metsissä on melko minimaalinen. Esim. lahopuusta riippuvaiset harvinaiset lajit vaativat kymmeniä kuutioita lahopuuta hehtaarilla (esim. Metlan raportin luku 3).

Minun positiivinen asenne tekopökkelöihin on viime aikoina kokenut pahan kolauksen, ja suhtautuminen tekopökkelöinnostukseen on nyt vahvasti varauksellinen, ellei jopa negatiivista. Vaikka ajatus on hyvä, jättää toteutus paljon toivomisen varaa. Ensinnäkin tekopökkelöiksi päätyy lähinnä ”vähempiarvoisia” puita; paras puu tekopökkelöksi olisi varmaankin koivu, mutta valitettavasti tekopökkelöiksi päätyy paikoin yksinomaan isoja haapoja. Haapa on lajistollisesti metsiemme tärkein puulaji: haavalla elää mm. viitisenkymmentä uhanalaista lajia, ja satoja hyönteisiä, sieniä ja jäkäliä. Varsinkin järeät, lahoavat haavat ovat erityisen tärkeitä, ja ainakin 90-luvulta lähtien on haavan määrää metsissä pyritty lisäämään. Nyt olen pahimmillaan nähnyt avohakkuualoja, joissa valtaosa isoista haavoista on katkaistu tekopökkelöksi. Siinä missä iso, elävä haapa säilyisi ylispuuna vuosikymmeniä, katkaistusta haavantyngästä on vain lyhytaikainen ilo. Lisäksi osa haavoista riippuvaisista lajeista tarvitsee nimenomaan elävää puuta, tai elää isoissa sisältä ontoissa haavoissa. Tiedän myös tapauksen, jossa tekopökkelöksi on päätynyt liito-oravan asuttama kolohaapa, jolloin liito-oravan pesäpaikka tuhoutui (muutenkin elävän kolohaavan katkaiseminen on järjetöntä, jos tarkoituksena on saada aikaan kolopuu). Haapojen laajamittainen käyttö tekopökkelöiksi on monimuotoisuuden kannalta erittäin huolestuttavaa, ja luonnonhoidossa selkeä askel taaksepäin.

Tekopökkelöitä tehdään yleisesti myös kuolleista puista, mikä käy ilmi esim. tästä kuvasta, missä katkotut puut ovat selvästi jo aiemmin pystyyn keloutuneita kuusia. Pystyyn kuolleiden puiden katkominen hakkuiden yhteydessä on yllättävän yleistä, ja monesti kelot päätyvät energiapuupinoon. Eihän jo valmiiksi kuolleen puun katkaisemista voi pitää tekopökkelön tekemisenä, varsinkin kun toimenpiteessä lahopuun määrä vain vähenee (ellei latvaosa sitten jää maastoon maapuuksi). Tekopökkelöinnostus saattaakin johtaa lahopuun vähenemiseen, vaikka tavoitteen pitäisi olla toinen.

Eli pahimmillaan tekopökkelöinnostus hävittää metsästä haavat, haavoista riippuvaisen lajiston (ja siinä samassa mahdollisesti uhanalaisia lajeja) sekä johtaa lahopuumäärän vähenemiseen. Vaikka tekopökkelöiden ajatus on sinällään ollut hyvä, nykyisen kaltainen toteutus johtaa monimuotoisuuden kannalta tärkeiden rakennepiirteiden vähenemiseen. Toivottavasti toiminnassa on nyt kyse vain alkukankeudesta ja ajattelemattomuudesta, ja toimintamalleja korjataan nopeasti. Muussa tapauksessa tekopökkelöinnostusta ei voi hyvällä omallatunnolla tukea.

Mainokset

Tietoja Markus Puhis

Luonnonsuojelija, jolla on paljon ajatuksia, ja unelma maailmasta, joka olisi parempi sekä ihmiselle että muille eläville.
Kategoria(t): Suomesta, Yleinen Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s