Ilahduttavasti saimaannorppien määrä kasvaa edelleen. Saimaannorpan seurannasta vastaava Metsähallitus arvio, että vuonna 2017 Saimaalla elää 370-380 norppaa, mikä on 10-20 enemmän kuin edellisvuonna. Samaa tahtia norppamäärän kanssa on kasvanut myös syntyvyys: viimeisenä kahtena keväänä kuutteja on syntynyt yli 80 kpl. Saimaannorppa on esimerkki lajista, jonka suojelutyö tuottaa tulosta. 90-luvun alussa norppia oli Saimaalla vain parisataa, ja nyt lähestytään 400 yksilön rajaa.

Saimaannorpan ehkä tärkein suojelutoimi on ollut kalastusrajoitukset, joilla kielletään tietyntyyppisten pyydysten käyttö, ja rajoitetaan kevätaikaista kalastusta norpan keskeisillä lisääntymisalueilla. Kalastusrajoituksista huolimatta norppia kuolee edelleen kalapyydyksiin. Vuosittain ilmoitetaan keskimäärin 5 pyydyksiin kuollutta norppaa, mutta todellinen kuolleisuus on todennäköisesti isompaa, sillä rajoitusten takia norppa ei ole monenkaan verkkokalastajan suosiossa ja pyydyksiin kuolleita yksilöitä jää varmasti ilmoittamatta. Nykyisten tiukempien kalastusrajoitusten aikana pyydyksiin kuolleiden norppien suhteellinen osuus on pienentynyt (kun huomioidaan kannan kasvu), vaikka kappalemäärissä ei ole havaittavissa merkittävää muutosta.

Myös Saimaallakin selvästi näkyvä ilmastonmuutos on vakava uhkatekijä norpille. Norpat rakentavat pesänsä kallioiden ja luotojen rannoille, paikkoihin mihin pystyy sukeltamaan jään alta ja mihin tuulet pyry kasaavat riittävän isoja lumikinoksia. Viime vuosien lauhoina talvina lumikinoksia on muodostunut vain vähän, ja esim. viime talvena joillakin Saimaan selillä kinoksia ei muodostunut lainkaan. Saimaannorpalla on kuitenkin ystävänsä, ja jo parin vuoden ajan vapaaehtoiset ovat Metsähallituksen koordinoimana kolanneet norpille apukinoksia, jotka norpat ovat ilahduttavasti hyväksyneet. Esim. viime keväänä 250 apukinoksesta yli 200 oli norpan käytössä. Apukinokset saattavat olla jopa luonnonkinoksia parempia, sillä kolaamalla saa aikaan huomattavan ison ja tiiviin kinoksen, joka kestää hyvin pitkiäkin suojajaksoja. Jäälle syntyneiden saimaannorpan poikasten kuolleisuus on isoa, joten apukinokset selvästi parantavat kuuttien selviytymistä; ilman apukinoksia kuuttien kuolleisuus olisi ollut noin 30 %, kun pesäkuolleisuus tänä vuonna oli vain17 %.

Kaikesta huolimatta kuuttien kuolleisuus Saimaalla on melko isoa. Pitkäaikaisen saimaannorppaseurannan perusteella pesäkuolleisuus on keskimäärin 13 %. Pitkäaikaisen seurannan ansiosta aletaan kuitenkin päästä kiinni pesäpoikaskuolleisuutta aiheuttaviin syihin, kun aineistoa alkaa kertyä riittävästi. Pari viikkoa sitten julkaistun tutkimusen mukaan yksi kuuttien kuolleisuutta lisäävä tekijä on rantarakentaminen: mitä enemmän poikaspesän lähellä on rakentamista, sitä suurempi riski pesinnän epäonnistumiseen. Norpat joutuvat pesimään nykyisin lähempänä rakennuksia kuin 20 vuotta sitten; osittain siksi että kanta on kasvanut ja norpat levittäytyneet laajemmalle alueelle, mutta osittain myös uudisrakennusten takia. Lisäksi tutkimuksen mukaan 29 % Saimaan rantaviivasta ei enää sovellu norpan pesintään intensiivisen rakentamisen takia.

Tutkijat eivät ole vielä varmoja syistä, mitkä rakentamisessa norppiin vaikuttaa. Kuitenkin kyse on mitä todennäköisimmin ihmisten aiheuttamasta häiriöstä: mitä enemmän rakentamista, sitä enemmän alueella on kevätaikaista liikkumista jäällä, mikä häiritsee norppaemoja ja varmaankin myös kuutteja. Mahdollisesti norpat kokevat ihmiset, koirat ja moottorikelkat petoeläimiksi, joita on paettava. Tämä käyttäytyminen näkyy sitten emon suurempana riskinä menettää poikanen.

Huolestuttavaa kyllä, Saimaan rantayleiskaavoissa on edelleen 8000 uutta rantarakennuspaikkaa. Toteutuessaan yleiskaavat lisäisivät Saimaan rantarakentamisen määrää liki 15 %, samalla häiriöitä lisäten ja norpalle soveliasta pesimäaluetta kutistaen. Suomessa tuntuu olevan vahva tahtotila saimaannorpan suojelemiseksi; samalla on tietenkin vahva tahtotila lisätä rantarakentamista. Saimaannorppa on jälleen yksi esimerkki tilanteesta, missä virallisesti edistetään toistensa pois sulkevia vaihtoehtoja (muita vastaavia tapauksia on mm. vesiensuojelu ja merkittävät lisähakkuut).

Jostain syystä päättäjät eivät tunnu näkevän selkeitä ristiriitoja. Saimaannorpan suojelu ja kannan kasvattaminen vaativat nykyisten rantojen säilymistä rakentamattomana, mutta valitettavasti näin ei tule tapahtumaan. Kaavojen uusimisen yhteydessä norpan kannalta pahimmat rakennuspaikat todennäköisesti poistetaan, mutta tästä seuraa valtiolle korvausvelvollisuus. Koska valtion rahat ovat luonnonsuojeluun aina vähissä, niin pahoin pelkään että valtaosa 8000 rakennuspaikasta tulee kaavoissa säilymään ja hiljalleen rakentumaan. Aina voi tietenkin toivoa, että Saimaalla säilyy rakentamattomia rantoja myös suojeluohjelmien ulkopuolella. Se on norpan elinehto.