Tänään valtioneuvoston yleisistunto antoi yhden uuden kuoliniskun Itä-Lappiin jo yli puoli vuosisataa puuhatulle Vuotoksen tekoaltaalle (Vuotoksen ja Kollajan vaiheista voi lukea aiemmasta kirjoituksesta). Viimeisin yritys oli tuoda tekoallas valtioneuvoston päätettäväksi ”tulvansuojelualtaan” tekosyyllä: Lapin liiton mukaan allasta tarvittaisiin kerran 250 vuodessa tapahtuvien tulvien torjuntaan. Voimassa olevassa tulvansuojelusuunnitelmassa tavoite on torjua kerran 100 vuodessa tapahtuvia tulvia, ja korkeampaa varautumistasoa pidetään yleisesti ylimitoitettuna.

Lapin liitto haki siis poikkeuslupaa Natura-alueen hävittämiseksi. Periaatteessa menettely olisi mahdollinen tapauksessa, jossa kyseessä on yleisen edun kannalta erittäin merkittävä ja pakottava syy. Koska perusteena oli ylimitoitettu tulvansuojelu, ei poikkeuksen edellytykset täyttyneet. Luonnollisesti hävitetty Natura-alue olisi pitänyt korvata uudella alueella jossain muualla.

Valtioneuvoston päätös oli ainut kuviteltavissa oleva, ja Lapin liiton yritys oli jo alun perin tuhoon tuomittua hakuammuntaa. Valitettavasti jääräpäisyys näyttää olevan monen poliitikon yksi määräävistä ominaisuuksista. Kaikesta huolimatta täytyy ihmetellä, että miten pitkään Lapin ihmiset jaksavat katsoa maakuntaliiton työajan ja resurssien haaskausta järjettömyyksiin.

Vuotoksen tekoaltaan alle jäisi huomattava osa Keminhaaran suot Natura-alueesta. Alue on merkittävä soidensuojelukohde; siellä on mm. liki 10.000 hehtaaria aapasoita ja paljon luonnontilaisia pienvesiä ja runsas pesimälinnusto. Edes Keminhaaran soiden korvaaminen vastaavalla alueella ei olisi läpihuutojuttu.

Jos hallitusta on tullut moitittua, niin tällä kertaa tekivät oikean päätöksen. Pahoin pelkään, että lappilaisia jääräpäitä ei mikään pysäytä. Vuotos-zombie on hakattu maahan jo monta kertaa, mutta aina se on noussut uudelleen. Tosin jokainen yritys on entistä epätoivoisempi, ja enää innokkaimmat Vuotoksen lobbaajat jaksavat uskoa hankkeeseen. Vuotosjoki virtaa vapaana, nyt ja tulevaisuudessa!