Geneettinen puhtaus, onko sellaista oikeasti?

Geneettinen puhtaus uhanalaisten lajien suojelussa nähdään tärkeäksi tekijäksi. Kun lajeja palautetaan luontoon, tulisi niiden olla geneettisesti puhtaita lajinsa edustajia. Puhtaudesta on väännetty kättä Suomessa mm. kiljuhanhen osalta, ja riita on käynyt aina korkeimmassa hallinto-oikeudessa saakka. Geneettinen puhtaus näyttää olevan tärkeä tekijä myös susien suojelussa, kun salametsästäjät vetosivat oikeudessa ampuneensa vain koiran ja suden risteymiä, jotka ovat lainsuojattomia. Maailmalla geneettinen puhtaus tulee ilmi monien uhanalaisten lajien osalta; asiaa on puitu mm. kaksikyttyräisten kamelien, biisonien, bantengien ja monien muiden lajien yhteydessä.

Kieltämättä geneettisesti puhtaan luonnonkannan käyttö luonnonsuojelussa on monessa yhteydessä perusteltua. On tietenkin järkevämpää pyrkiä palauttamaan luontoon mahdollisimman alkuperäisiä eläinyksilöitä, kuin kotieläinten kanssa risteytyneitä kantoja. Toisaalta geneetinen puhtaus tai alkuperäiskanta on monesti pelkkä ihmisen määritelmä, joka kertoo enemmän arvottajasta kuin kohteesta. Luonnossa asiat ovat harvoin mustavalkoisia, eivätkä helposti sovi ihmisen määrittelemiin muotteihin. Esim. Euroopan suurin maaeläin visentti onkin itse asiassa kahden lajin – pleistoseenikauden arovisentin ja alkuhärän – hybridi. Visentti sai alkunsa, kun arovisenttisonni harjoitti lajien välistä ystävyyttä alkuhärkälehmän kanssa. Millainen on siis puhdas visentti? Jos visentti saisi alkunsa nyt, risteymät teurastettaisiin säälimättä. Onneksi tästä hybridistä on kulunut aikaa jo kymmeniä tuhansia vuosia…

Geenitekniikan yleistyminen ja käytön helpottuminen tuo väistämättä eteen samanlaisia ongelmia. Viime viikolla uutisoitiin, että mongolianvillihevosen (vanhalta nimeltään przewalskinhevonen) geneettiset juuret ovatkin villiintyneissä kesyhevosissa. Viimeisenä aitona villihevosena pidetty mongolianvillihevonen menetti kerralla villihevosen statuksensa – onko laji siis vähemmän arvokas? Ei taatusti, onhan kyseessä edelleen perimältään täysin poikkeuksellinen laji. Uunituore tutkimus kertoo, että norsut ne vasta ovat harrastaneet lajien välisiä suhteita, ja risteytyminen eri lajien välillä on ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Geenitekniikka piirtää uusiksi paitsi lajien välisiä suhteita, myös lajien välisiä rajoja. Ajatuksen puhtaista kannoista voisi kääntää jopa päälaelleen: lajien väliset risteymät on mahdollista nähdä ongelman sijasta evoluutiota edistävänä voimana, lajien välillä tapahtuvana geenivirtana.

Nykyihminen itse on oiva esimerkki tähän aihepiiriin. Eurooppalaisten perimässä on  2 % neandertalinihmisen geenejä, ja Itä-Aasiassa prosenttiluku voi olla vielä vähän korkeampi. Malanesialaisten perimästä vieläkin suurempi osuus on peräisin mystisiltä denisovanihmisiltä, joista on toistaiseksi vain löytynyt muutamia luita mutta erittäin hyvin säilynyttä DNA:ta. Lisäksi nykyihmisen perimässä saattaa edelleen piillä geenejä toistaiseksi tuntemattomasta ihmislajista tai -rodusta. Itsemme kohdalla emme edes mieti geneettistä kelvottomuutta, vaan entisaikojen risteymät on otettu vastaan enemmänkin mielikuvitusta kutkuttavana faktana ihmisen historiasta.

Kun valmistellaan eläinten palautuksia tai siirtoja, pitäisi geneettisten seikkojen rinnalla miettiä yhtä lailla eläinten roolia ekosysteemissä. Myös muut kuin puhdasrotuiset eläimet voivat täyttää tyhjänä olevan ekologisen lokeron, ja parantaa ekosysteemin toimintaa. On täysin mahdollista että ruohomaiden ja arojen monimuotoisuus säilyy vain laiduntamalla, ja laiduntajien puuttuminen on johtanut ekosysteemin köyhtymiseen. Tieteellinen väittely asiasta on jatkunut jo pitkään; osa tutkijoista liputtaa vahvasti isojen eläinten merkityksen puolesta (esim. tässä on uunituore artikkeli aiheesta).Jokaisen luonnonsuojelutyötä tekevät tulee ainakin välillä pohtia, millaista luontoa meidän tulee suojella? Jos isot eläimet ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta, ei nykytilan museoiminen ja geneettisesti puhtaat eläinyksilöt voi olla ainut oikea tapa turvata monimuotoisuutta.

Mainokset

Tietoja Markus Puhis

Luonnonsuojelija, jolla on paljon ajatuksia, ja unelma maailmasta, joka olisi parempi sekä ihmiselle että muille eläville.
Kategoria(t): Maailmalta, Yleinen Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s