Maaliskuun alussa tapahtui pieni ihme: valtion metsäviranomaisen eli metsäkeskuksen metsävaratieto muuttui suurelta osin julkiseksi. Hivutustaistelu tämän valtion varoin hankitun aineiston julkisuudesta kesti pari vuosikymmentä; aiemmin metsävaratiedon tulkittiin olevan henkilötietoa ja sitä kautta ei-julkista. Tulkinta oli absurdi: samalla perusteella minkä tahansa paikkatiedon (joka on yhdistettävissä maanomistajaan) voisi katsoa olevan henkilötietoa. Metsäkeskuksen metsävaratietoa on maaliskuun alusta saakka voinut ladata Metsään.fi -verkkopalvelusta. Palveluun on ilmeisesti myös kehitteillä karttasovellus.

Metsävaratietojen julkisuus on tärkeää. Ensinnäkin se on osa avointa yhteiskuntaa: viranomaisen hallussa olevia dokumentteja tulee lähtökohtaisesti pitää julkisina, ellei jokin erityinen syy puolla niiden salaamista. Metsävaratietojen kohdalla tällaista syytä ei todellisuudessa ollut, sillä metsävaratietoon itsessään ei sisältynyt mitään henkilötietoa. Toiseksi metsävaratiedon ympärillä oleva kiista koski metsälain valvontaa — ennen kaikkea metsälain 10 §:n erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka tulee metsien käsittelyssä turvava. Metsäkeskus, jonka tehtävänä on edistää metsätaloutta, on ollut huono ja haluton valvomaan metsälakia. Mutta koska aiemmin metsälain turvaamat elinympäristöt olivat ei-julkista tietoa, eivät esim. luontojärjestötkään pystyneet lakirikkomuksia toteamaan. Oikeusvaltion kannalta julkisuus on positiivinen asia. Maanomistajien etujärjestö MTK luonnollisesti vastusti tietojen avautumista. Tietenkin tietojen avautumisesta on apua myös metsäalan toimijoille, jotka voivat hyödyntää niin metsäkeskuksen puustotietoja kuin luontotietoja omassa toiminnassaan (toisaalta tämä saattaa johtaa vanhojen metsien lisähakkuisiin, minkä seurauksena metsäluonto köyhtyy entisestään).

Metsävaratietojen vanavedessä Suomen ympäristökeskus julkisti tänään Zonation-analyysit Suomen metsistä. Zonation on Helsingin yliopistossa kehitetty ohjelmisto mm. luonnonsuojelun suunnitteluun. Zonation-työkalun avulla voidaan arvottaa isoja alueita ennalta määrättyjen parametrien perusteella.   Suomen metsille on Zonationin avulla laskettu suojelupisteet, ja nämä tiedot ovat olleet viranomaisten käytössä jo useita vuosia. Koska analyyseissa keskeisessä osassa on ollut metsäkeskuksen metsävaratieto, eivät Zonation-analyysit ole olleet julkisia.

Zonationin toimintaperiaatetta en lähde tässä tarkemmin avaamaan, vaan siitä voi lukea vaikka Syken projektin loppuraportista. Analyysissa koko Suomi on jaettu noin hehtaarin soluihin, joille ohjelma laskaa suojelupisteen asteikolla 0…1; nollaa lähellä olevat solut ovat erittäin heikkoja, ja yli 0,9 pisteen saavat solut ovat erittäin hyviä. Pisteytyksessä ohjelma hyödyntää useita eri parametreja, joita ovat mm. metsän kasvupaikkatyyppi, puulajisto, puuston järeys, metsänhakkuut ja ojitukset. Kytkeytyvyys on Zonation-analyyseissä keskeinen kysymys; eli miten erillään olevat suojelualueet saataisiin tehokkaimmin kytkettyä toisiinsa.

Itse olen Zonation-työkalun suhteen hieman skeptinen. Se on kieltämättä tehokas keino arvottaa isoja alueita, mutta siinä on samalla ohjelman heikkous: se murskaa ison kasan dataa yhteen pistearvoon. Zonation-analyysien lopputulokseen vaikuttaa aineistojen laatu ja määrä; esim. metsävaratietoa on vain osasta metsätiloja, ja näiden ulkopuolisien alueiden arvo perustuu monilähde-VMI:n dataan, joka on selvästi heikompaa. Näin ollen lähekkäisten metsätilojen pisteet saattavat poiketa toisistaan huomattavasti pelkästään aineiston laadun seurauksena. Zonation vaatii myös käytettyjen muuttujien arvottamista etukäteen, jotta ohjelma tietää mitä tekijöitä ja minkä verran analyysissa painottaa. Tämä on jossain määrin subejktiivista asiantuntijatyötä, ja sitä kautta altista henkilöiden omille mieltymyksille. Zonation-analyysit myös vanhenevat nopeasti: periaatteessa jokaisen avohakkuun jälkeen analyysit pitäisi laskea uudelleen. Osittain Zonation tuottaa lähinnä ”nice to know” -tietoa, jolla ei loppujen lopuksi ole käytännön hyötyä. Luonnonsuojelussa tällä hetkellä vapaaehtoisuus on kova sana, ja se tarkoittaa sitä että välttämättä suojeluarvot ja -halukkuus eivät kohtaa. Zonation-analyyseissä on myös edelleen (minun nähdäkseni) selkeitä virheitä: jostain syystä analyysit tuppaavat antamaan korkeita pisteitä ojitetuille rämeille. Todellisuudessa nämä elinympäristöt ovat suojelumielessä kaikkein kurjimpia. (Veikkaan, että rämeiden korkeisiin pisteisiin vaikuttaa yhdistelmä: karu kasvupaikka, puuston ikä tai koko, ja lehtipuun esiintyminen)

Vaikka lopulta yksityismetsien osalta metsävaratieto ja Zonation-analyysit on saatu avoimiksi, yksi asia ei koskaan muutu: valtion metsämaiden tiedot ja Zonation-analyysit ovat edelleen salaisia. Tämä on täysin käsittämätöntä, mutta osoittaa Metsähallituksen Metsätalous Oy:n huomattavan suuren vallan maa- ja metsätalousministeriössä. On uskomaton ajatus, että on helpompaa saada tietoja yksityisten maanomistajien metsäalueista kuin yhteisesti omistetuista valtion maista. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että Metsähallitus ei halua alistaa hallinnoimiaan maita julkiseen tarkasteluun niiden sisältämistä suojeluarvoista. Virallisestihan Metsähallituksen mailla ei enää ole suojelun arvoisia kohteita (mikä ei ole lähelläkään totta), mutta julkinen Zonation-aineisto voisi osoittaa jotain muuta. Tämän takia julkistetussa aineistossa on valtion maiden kohdalla tyhjää.

Vielä on avoimuuden suhteen tehtävää. Metsähallituksen viimeinen linnake pitäisi saada murrettua.