Kultasirkku (Emberiza aureola) saapui Suomen linnustoon 1920-luvulla, ja vakiintui Itä- ja Kaakkois-Suomeen ja Perämeren rannikolle harvalukuiseksi pesimälinnuksi. Laji oli runsaimmillaan 70-luvulla, jolloin pesimäkannaksi arvioitiin 200-300 paria. Siitä alkoi alamäki, ja nyt laji on ilmeisesti hävinnyt Suomesta. Valitettavasti Suomi ei ole poikkeus, vaan kaikki maailman kultasirkut ovat pahassa pulassa.

Kultasirkku levinneisyysalue on laaja: lajia esiintyy koko havumetsävyöhykkeellä, Venäjän länsiosista Tyynenmeren rannikolle saakka. Kultasirkku oli aikanaan Siperian yleisimpiä lintuja, ja vielä vuonna 2000 kaikki näytti olevan hyvin. Sitten herättiin kultasirkkupopulaation romahdukseen, ja 15 vuodessa yleisestä lajista on tullut äärimmäisen uhanalainen. Populaation romahdus alkoi levinneisyysalueen länsiosista.  Siperian loppumattomilta neliökilometreiltä ei ole tarkkoja tietoja kultasirkkujen määrästä, mutta kaikki tiedot viittavat siihen että romahdus on jatkunut itään.

Kultasirkku pesii rantaniityillä, pensaikkoisilla luhdilla ja jokivarsien pusikoissa. Syksyllä lajin yksilöt kerääntyvät suuriin parviin muuttomatkaa varten. Muuttomatkalla parvet levähtävät Kiinassa Jangtse-joen laaksossa, missä tapahtuu lajin sulkasato. Varsinaista talvehtimisaluetta ovat Kaakkois-Aasia ja Kiinan eteläosien maatalousvaltaiset alueet. Parvet pysyvät koossa koko talven, ja ilmeisesti parvikäyttäytyminen on altistamassa lajin sukupuutolle.

Kultasirkun romahdukselle on oikeastaan löydettävissä vain yksi syy: pikkulintujen massiivinen pyynti Kiinassa. Levähdys- ja talvehtimisalueilla lepäilevät parvet hätistetään lentoon, ja pyydystetään verkoilla. Linnut pyydetään syötäväksi, ja yhdellä torilla saattaa päivän aikana olla myynnissä tuhansia kypsennettyjä lintuja. Aiemmin pikkulintujen pyydystys oli harvinaista touhua, mutta tapa on yleistynyt nopeasti. Toiminta on Kiinassa kiellettyä, mutta ilmeisesti tämänkin lain valvonta on retuperällä. Pyyntiä tapahtuu myös muissa talvehtimisalueen maissa. Lajin taantumiseen lienee vaikuttanut myös maatalousmenetelmien muutos, mutta pyynti on ehdottomasti merkittävin uhkatekijä. Uhka kohdistuu myös muihin sirkkulajeihin. Kultasirkkuja pyydetään paikoin myös häkkilinnuiksi.

Birdlife International on nostanut kultasirkun yhdeksi suojelutoimien kärkilajiksi. Lajin suojelusuunnitelma valmistuu ensi vuonna, mutta osa suojelutoimista on jo käynnissä. Mm. Kiinassa on kampanjoitu pikkulintujen pyyntiä vastaan ja lainsäädännön tehostamiseksi. Myös lintujen muuttokäyttäytymistä ja pesäpaikkauskollisuutta on pyritty selvittämään, samoin tarkemmin käyttäytymistä talvehtimisalueilla. Saa nähdä onko toimista helpotusta kultasirkkujen ahdinkoon.

Mikäli kannan romahdus ei pian käänny, kultasirkusta on tulossa uusi muuttokyyhky — laji joka ajautuu nopeasti hyvin yleisestä olemattomaksi massiivisen pyynnin seuraksena. Tällaiset esimerkit muistuttavat, että suojelutoimissa ei pidä unohtaa myöskään yleisiä lajeja; tämän päivän yleinen laji voi olla huomenna uhanalainen, ja pian hävinnyt. Muuttokyyhkyn suhteen suojelu myöhästyi pahasti; toivottavasti kultasirkun kanssa ei käy samoin.