Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018

Tänään julkaistiin uusi Suomen luontotyyppien uhanalaisarvio. Säätytalon tilaisuudessa oli tupa täynnä, mutta seurasin tilaisuuden videostriimin välityksellä. Nykyiset tietoliikenneyhteydet ovat hieno juttu, sillä ne mahdollistavat live-kuvan seuraamisen myös maakunnista, ja vähentävät aikaavievää matkustamista.

Edellinen uhanalaisarvio tehtiin kymmenen vuotta sitten. Silloin työn pohjana oli kansallinen arvio, mutta uusi arvio tehtiin nyt IUCN:n kehittämän arviointimenetelmän mukaisesti. Luontotyypeille on siis kehitetty oma uhanalaisuusarviointi, eikä sitä pidä sotkea lajien punaiseen kirjaan.

Suomi lienee ensimmäinen maa maailmassa, joka teki luontotyyppien uhanalaisarvion IUCN:n kriteerien mukaisesti. Menettelystä on syytä nostaa hattua Ympäristöministeriölle ja Suomen ympäristökeskukselle, jotka koordinoivat kolme vuotta kestänyttä hanketta. Arvioinnin tulokset taas eivät saa aikaan riemunkiljahduksia. Vaikka 2008 ja 2018 arvioinnit on tehty eri menetelmillä, niin yleinen trendi on selvä: luonnon monimuotoisuus on edelleen köyhtymässä ja luontotyyppien uhanalaiskehitys jatkuu. Yhteenvedon tuloksista voi lukea esim. Ymparisto.fi -sivulta tai YLE:n uutisesta, jos varsinaiset raportit tuntuvat raskailta. Arviossa onkin paljon asiaa ja sivuja on reilusti yli 1000. Raportti on jaettu kahteen osaan: osassa 1 esitetään menetelmä ja tulokset, ja osassa 2 on luontotyyppikohtaiset arviot.

Uhanalaisarviossa oli mukana reilut 380 luontotyyppiä, miltei sama määrä kuin vuoden 2008 arviossa. Arviot eivät kuitenkaan täysin vastaa toisiaan, sillä nyt mukana on joukko uusia Itämeren luontotyyppejä, ja metsäluontotyyppien määrä on selvästi supistunut, kun metsätyyppejä on yhdistelty (mikä on hyvä, sillä 2008 arvio oli metsäluontotyyppien osalta sekava). Arvio on tehty kolmella tasolla: koko Suomi, Etelä-Suomi ja Pohjois-Suomi. Pohjois-Suomessa uhanalaisuus on yleisesti vähäisempää, koska alueelta löytyy edelleen mm. laajoja koskemattomia soita ja erämaa-alueita. Etelä-Suomessa sen sijaan reilusti yli puolet luontotyypeistä on uhanalaisia. Koko maan osalta uhanalaisten luontotyyppien osuus on 48 %. Kaikkein heikommin menee perinnebiotoopeilla, metsillä ja soilla. Uhanalaisuus on korkeaa myös Itämeren rannikkoluontotyypeillä.

Koko maan arviossa metsistä ei löydy säilyvää (LC) luontotyyppiä, vaan kaikki metsäluontotyypit ovat ainakin jossain määrin taantuneita. Suurin syy on metsätalous. Metsät ovat taantuneet aina 1700-luvun puolesta välistä lähtien, mutta kiihtyvästi viimeisten 50 vuoden aikana. Metsien osalta käännettä parempaan ei ole näkynyt, ja tämän päivän tilaisuudessa ympäristöjärjestöt ja maa- ja metsätalousministeriön edustaja jo vähän kinasivat pian päivitettävästä metsästrategiasta; siinä kun ei kuulemma metsien monimuotoisuutta ole huomioitu mitenkään.

Soiden osalta tilanne ei ole juuri parempi. Säilyviä luontotyyppejä ovat vain karuimmat nevat ja rahkarämeet. Surkeimmin menee puustoisilla suotyypeillä, varsinkin Etelä-Suomen korvilla. Juuri näiden tilanne on selvästi heikentynyt vuoden 2008 arvion jälkeen. Soilla suurimmat uhkat ovat ojitus ja metsätalous, mutta soita raivataan edelleen myös pelloiksi. Lapissa on edelleen isoja luonnontilaisia suoalueita ja yleisesti ottaen suoluonto on pohjoisessa rikkaampaa, mutta sielläkin kaivosbuumi saattaa uhata laajojakin suoalueita. Edes suojelusuot eivät ole turvassa, sillä moni suo on suojeltu mielivaltaisena palasena, eikä rajaus riitä turvaamaan suon luontaista hydrologiaa. Eli toisin sanoen myös moni suojeltu suo on menettämässä luontoarvoaan.

Perinnebiotooppien tilanne on kurjin: lähes kaikki Suomen perinnebiotoopit ovat äärimmäisen uhanalaisia. Syynä on maatalouden muutos, jossa tehoviljely, lannoitetut laitumet ja rehuruokinta ovat korvanneet perinteiset laidunmaat. Perinnebiotoopeista ovat jäljellä enää rippeet, ja tällä hetkellä hoidossa on vain noin 30.000 hehtaaria — pelkästään uhanalaiskehityksen pysäyttäminen vaatisi kaksinkertaista pinta-alaa. Perinnebiotoopit ovat luontotyyppiryhmästä ehkä hankalin, sillä ne vaativat säännöllistä hoitoa: joko laidunnusta tai niittoa. Joku voi tietenkin sanoa, että perinnebiotoopit ovat ihmisen aikaansaamia, eivät luonnontilaisia. Ehkä niinkin, mutta perinneympäristöjä on esiintynyt vähintään koko karjanpidon historian ajan, ja ne ovat monimuotoisimpia ympäristöjä ja keskeinen osa Suomalaista maalaismaisemaa. Toisaalta voi myös väittää, että perinnebiotoopit ovat vain korvanneet luontaisten laiduntajien ylläpitämät ympäristöt samalla kun alkuhärät, villihevoset ja visentit ovat kadonneet.

Uhanalaisarvio paljasti myös merkittäviä tietopuutteita. Varsinkin Itämeren ja sisävesien luontotyypeistä huomattava osa sai luokan DD eli puutteellisesti tunnetut. Tietopuutteet vaivaavat myös muita luontotyyppejä, ja osa arvioista on jouduttu tekemään turhan vähillä tiedoilla. Ympäristön seurantaan tulisikin kaikkinensa panostaa enemmän; valitettavasti tilanne on päinvastainen, ja rahoitusta erilaisilta seurantahankkeilta on jatkuvasti vähennetty.

Raportin kirjoittaneet asiantuntijat esittävät kaikkiaan noin 70 toimenpide-ehdotusta luontotyyppien tilanteen parantamiseksi. Kaikki ovat varmasti perusteltuja, vaikka YM:n kansliapäällikkö jo patistelikin tilaisuudessa asiantuntijoita löytämään ne parhaimmat (ilmeisesti merkittäviä uusia panostuksia ei ole tulossa). Toimenpide-ehdotuksia on esitetty jo vuosien ja vuosikymmenten ajan. Sanoja maailmaan mahtuu, mutta teoilla on merkitystä. En ole toiveikas, että syksyllä julkaistu IPCC:n ilmastoraportti tai tämä luontotyyppien uhanalaisuusarvio saa aikaa mitään suurta suunnanmuutosta. Valitettavasti taloudelliset intressit tulevat edelleen jyräämään ympäristönäkökohdat.

Ympäristön tilan parantamiseen ei tarvita lisää strategioita, julistuksia tai pitkän aikavälin tavoitteita, vaan konkreettisia toimia ja rahoitusta niiden toteutukseen.

Mainokset

Tietoja Markus Puhis

Luonnonsuojelija, jolla on paljon ajatuksia, ja unelma maailmasta, joka olisi parempi sekä ihmiselle että muille eläville.
Kategoria(t): Suomesta, Yleinen Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018

  1. Paluuviite: Uhanalaisarvio 2019 | Kuudes massasukupuutto ja muuta maailman menoa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s