Vuonna 1962 julkaistiin Rachel Carsonin kirja Äänetön kevät. Rachel Carson oli Yhdysvaltain valtion palkoilla oleva biologi, joka kiinnostui torjunta-aineiden aiheuttamista ongelmista. Kirjassaan hän kuvaa, miten holtiton torjunta-aineiden käyttö tuhoaa ekosysteemejä; äänettömänä keväänä ei enää kuulu linnunlaulua, sillä torjunta-aineet (kuten DDT) ovat tappaneet hyönteiset ja heikentävät lintujen pesimämenestystä. Myrkyt eivät olleet haitattomia myöskään ihmisille. Äänetön kevät on yksi maailmaa muuttaneista kirjoista, ja on ympäristönsuojelun merkkiteos. Teollisuuden vastustuksesta huolimatta DDT kiellettiin Yhdysvalloissa vuonna 1972, ja Suomessakin lopullisesti 1976. Valitettavasti Rachel Carson ei ehtinyt nähdä teoksensa muuttavan maailmaa, sillä hän kuoli pari vuotta kirjan kirjoitamisen jälkeen rintasyöpään.

Huoli torjunta-aineiden vaikutuksista ei ole hävinnyt mihinkään. Voi olla että pahimmat myrkyt on saatu kiellettyä ainakin länsimaista, mutta myrkkyjen laillinen tai laiton käyttö on edelleen yleistä kehitysmaissa; esim. Carbofuran -hyönteismyrkyn käyttö Etelä-Amerikassa on ajamassa andienkondoria sukupuuttoon. Euroopassa on väännetty jo pitkään kättä rikkakasvimyrkky glyfosaattien kieltämiseksi. Näillä näkymin Euroopassa glyfosaattien käyttö on sallittua ainakin vuoteen 2022 saakka. Suomessa näyttäisi olevan halua kylvää glyfosaatteja myös metsiin, mikä vaikuttaa melko vastuuttomalta. Neonikotinoidit sentään on saatu Euroopassa kiellettyä lähes kokonaan, mikä saattaa helpottaa pölyttäjäkriisiä – vaikka torjunta-aineet eivät olekaan ainut syy pölyttäjien katoon.

Hyönteismäärien on havaittu taantuneen monessa paikkaa. Pari vuotta sitten kerroin blogissa tutkimuksesta, jonka mukaan hyönteisten määrä Saksassa on romahtanut kolmessa vuosikymmenessä. Samanlaisia tuloksia on saatu myös mm. Skotlannista. Suomessa hyönteisseurantoja ei käytännössä ole, mutta oletettavasti tilanne on saman suuntainen. Varsinkin maatalousympäristöjen linnut ovat taantuneet kaikkialla Euroopassa. Oletettavasti monen lajin osalta taantuminen johtuu hyönteisravinnon vähäisyydestä.

Costa Rican sademetsät on viimeisin paikka, missä on havaittu dramaattinen hyönteispopulaatioiden romahdus. Hyönteisten rinnalla ovat taantuneet myös monet muut lajiryhmät, kuten liskot, sammakot ja linnut, joille hyönteiset ovat tärkeää ravintoa. Costa Ricassa hyönteispopulaatioiden romahdus on ilmeisesti seurausta ilmaston lämpenemisestä. Tilanne voi olla yhtä huono monilla muillakin trooppisilla alueilla; siitä ei vain ole tietoa, sillä trooppiset alueet ovat biodiversiteettiseurannoissa selvästi aliedustettuina.

Vuosi 2018 oli yksi mittaushistorian lämpimimmistä, ja kuumuus ja kuivuus aiheutti ongelmia niin Euroopassa kuin muillakin mantereilla. Viime kuukausina varsinkin Australia – ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun yksi pahimmista vastarannankiiskistä – on kärsinyt ennätyksellisestä kuumuudesta. Tilanne on ollut tukala paitsi ihmisille, myös luonnolle. Esim. viime marraskuussa lämpöaalto tappoi kymmeniä tuhansia lepakkoja, jotka vain yksinkertaisesti putoilivat puista kuumuuden tappamina.

Syrjäisinkään kolkka maapallolla ei näytä olevan turvassa. Viime keväänä uutisoitiin, Intian valtameren eteläosassa olevan Ile aux Cochons -saaren kuningaspingviinipopulaatiosta on kolmessa vuosikymmenessä hävinnyt 90 %. Kyseessä on maailman suurin pingviinipopulaatio, jonka pääluvun 80-luvun alussa arvioitiin olleen 2 miljoonaa pingviiniä. Tuoreiden ilmakuvien mukaan pingviinejä on enää kymmenesosa entisestä. Romahdus saattaa olla seurausta ilmastonmuutoksen voimistumisesta, eikä ilmastoennuste lupaa hyvää alueen pingviineille.

Hyönteispopulaatioiden romahdus, pingviinikato ja lepakoiden joukkokuolema ovat ilmastonmuutoksen karmeaa esinäytöstä. Ne kertovat suuntaa, mihin maapallo on menossa. Jos ilmastonmuutoksen torjuntaan ja ympäristönsuojeluun ei panosteta, ei meillä ole vain äänetön kevät – meillä on edessä autio ja äänetön maapallo.