Viikolla Tilastokeskus julkaisi ennakon Suomen kasvihuonekaasupäästöistä vuodelta 2018. Noin vuosikymmenen kestänyt päästöjen laskeva trendi taittui muutama vuosi sitten, ja viime vuonna päästöt kasvoivat noin 2 % edellisvuoteen verrattuna. Yhteensä Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovat 56,5 miljoonaa tonnia hiilidioksiekvivalenttina. Suomen väestö on noin 5,5 miljoonaa henkeä, joten jokaista Suomalaista kohti päästöjä syntyy noin 10 tonnia. Muutamassa vuosikymmenessä kasvihuonekaasuista pitäisi leikata henkeä kohti 70 %, joten suunta on väärä.

Tosiasiassa tilanne on vieläkin huonompi, kun mukaan lasketaan maankäyttö- ja metsäsektorin (LULUCF) muutokset. Suomen metsät ovat huomattava hiilinielu, mutta lisääntyneiden hakkuiden seurauksena hiilinielu supistui merkittävästi vuonna 2018. Kun nielu oli vielä pari vuotta sitten 20 miljoonaa tonnia, oli nielu 2018 enää 14 miljoonaa tonnia. Nielut huomioiden Suomen nettopäästöt kasvoivat viime vuonna noin viidenneksen (20,5 %), 35 miljoonasta tonnista aina 42 miljoonaan tonniin. Tämä luku kannattaa sanoa uudelleen: Suomen nettopäästöt kasvoivat viime vuonna 20,5 %.

Metsien lisähakkuut tarkoittavat hiilinielun pienentymistä, ja ilmastotavoitteiden kannalta se on iso ongelma. Julkinen keskustelu metsistä kulkee useimmiten väärillä poluilla. Metsälobbarit muistuttavat, että lisähakkuista huolimatta metsät säilyvät nieluina. Se on totta, mutta oleellista onkin se, kuinka suuri metsien nielu on; määritelmän mukaan metsä on hiilinielu, vaikka sinne jäisi vain yksi kuutio puuta enemmän kuin mikä on poistuma. Eihän tällaisessa ajattelussa ole mitään järkeä.

Kemiin suunniteltu uusi sellutehdas on saanut poliitikoilta lähes yksinomaan suitsutusta. Hallitusneuvotteluja vetävä Antti Rinnekin lupasi jo valtion rahoja Kemin tehtaan vaatimille liikenneinvestoinneille. Yllättävän vähälle huomiolle on jäänyt se tosiasia, että jos hakkuut kasvavat ja metsien hiilinielu pienenee, pitää yhteiskunnan muiden sektoreiden vähentää päästöjä entistä enemmän. On täysin mahdollista – ja itse asiassa todennäköistä – että tulevaisuudessa metsäteollisuuden (siis selluntuotannon) voitot maksetaan muun yhteiskunnan kustannuksella. Asiaa on avattu hyvässä Suomen kuvalehden artikkelissa. Ei ole lainkaan selvää, että uudet sellutehtaat ovat yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkeviä, vaikka ne toisivatkin muutama sata uutta työpaikkaa.

Kirjoitin jo pari vuotta sitten, että biotalouskupla on puhkeamassa. Ylimitoitetut hakkuut ovat romuttamassa Suomen ilmastotavoitteet ja samalla luonnon monimuotoisuuden. Uudet tehtaat voivat tuoda jokusen työpaikan lisää, mutta kustannukset muulle yhteiskunnalle saattavat olla miljardiluokkaa. Valitettavasti johtavat poliitikot eivät näytä vieläkään näkevän metsää puilta, enkä Rinteen hallitukselta osaa odottaa juuri mitään. Toivottavasti olen väärässä ja hallitusohjelmasta tulee ympäristön kannalta kelvollinen. Epäilen sitä vahvasti, sillä näyttää että Keskusta pääsee likipitäen sanelemaan omat tavoitteensa, eikä se tiedä ympäristön kannalta hyvää.

Aiempia metsäaiheisia kirjoituksia blogissa, mm.:

Bioenergia, hiilinielut ja hiilivarastot

Hakkuut kasvavat, ja kestävä hakkuutaso ylitetään monessa maakunnassa