Vuosi on jälleen vaihtunut ja blogin viides vuosi on takana. Vuosi sitten jo kirjoittelin, että blogin pitäminen tuntuu hieman raskaalta. Tunne ei ole mihinkään hävinnyt vaan enemmänkin voimistunut, ja kirjoitinkin enää harvakseltaan. Vuonna 2019 syntyi 20 artikkelia, kun aiemmin juttuja tuli yli 30 vuodessa. Osittain kirjoittaminen jäi myös muiden kiireiden takia. Blogin kävijämäärä kasvoi edellisvuodesta enää hieman. Ilmeisesti kävijämäärän kasvattaminen vaatisi jatkuvaa uusien aiheiden käsittelyä.

Muutama pitempi artikkeli tuli kirjoitettua. Australia ennen ihmistä kertoo mantereen omalaisesta lajistosta, mikä hävisi ihmisen saapumisen jälkeen. Biisonin kaksi pelastumista taas kertoo Pohjois-Amerikan biisonista, ja kuinka laji on pelastunut sukupuutolta kahdesti. Ilmastoahdistusta lievitetään kompensaatioilla, mutta näistä kannattaa pysytellä kaukana: nykytilanteessa fossiilisten polttoaineiden päästöjä ei ole mahdollista kompensoida, ei millään hinnalla. Lisäksi osa kompensaatioista on ilmiselviä huijauksia, toki laillisia sellaisia.

Vuodesta 2019 jäi mieleen moni asia. Huoli ympäristöstä ja ilmastosta lisääntyy, ja maailmalla vuoden kasvo oli varmasti ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg. Metsät paloivat niin Etelä-Amerikassa kuin Australiassa. Kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat uuteen ennätykseen, eikä ilmastonmuutoksen hillinnästä ole tietoakaan. Sukupuuttojakin tapahtui: mm. viimeinen zairenleveähuulisarvikuono-uros lopetettiin, joten alalaji on tuomittu sukupuuttoon kun jäljellä on enää kaksi naarasyksilöä. Kiinassa Jangtsejoessa elänyt jokidelfiini on nyt lopullisesti sukupuutossa, sillä kuuden viikon aikana tutkijat eivät havainneet mitään merkkejä lajista.

Suomessa mieleen jäivät hallituskriisit, jotka koskivat sekä Sipilän että Rinteen hallituksia. Vaikuttaa siltä, että politiikka on muuttunut hektisemmäksi ja vaikeammaksi ennustaa. Ylipäätään poliittinen ja julkinen ilmapiiri niin Suomessa kuin maailmalla tuntuu olevan negatiivinen ja jopa vihamielinen, ja valheet saavat yhä enemmän valtaa. Tämä ei tiedä hyvää. Metsistä on riittänyt kotimaassa puhetta, myös tässä blogissa; sekä biomassan energiakäytöstä että ylimitoitetuista hakkuista. Vuonna 2019 hakkuumäärä oli kuitenkin laskussa, johtuen sellun heikommasta kysynnästä.

Moni asia olisi ansainnut huomiota. Esim. Rinteen/Marinin hallitus budjetoi 100 miljoonaa euroa luonnonsuojeluun, ja ympäristöministeriö on polkaisemassa käyntiin Helmi-ohjelman elinympäristöjen parantamiseksi. Luonnonsuojelun lisärahoitus on aidosti historiallinen, ja Helmi-ohjelma ehdottoman tarpeellinen. Toki rahoitustarve olisi huomattavasti 100 miljoonaa suurempi.

Joka tapauksessa hyvää uutta vuotta 2020! Ainakin meillä on tällä hetkellä ympäristölle parempi hallitus.